Ajatus ja instituutiot

Vahvojen instituutioiden on katsottu olevan hyvän hallintotavan edellytys. Kamppailun vallasta tulisi tapahtua instituutioiden sisällä ja muutos tapahtuisi vaalien kautta enemmistöjen vaihdellessa instituutioiden käyttövoimana. Täten mitä vahvempia instituutiot ovat yksittäisiin poliitikkoihin verrattuina, sitä paremmin kansan mielipide saa ilmaisunsa enemmistöjen kautta.

Olemme nyt kuitenkin varsin erikoislaatuisen tilanteen edessä. Yhdysvalloissa Donald Trump keräsi ympärilleen vaaliliikkeen, jota vieroksuttiin niin demokraattien kuin myös republikaanien piirissä. Republikaaneilla oli vaikeuksia samaistua Trumpiin ja itse asiassa kaikki perinteiset republikaanien klaanit sanoutuivat vaalikamppailun aikana irti hänestä. Hilary Clinton ja hänen vaalikoneistonsa otti ohjelmakseen mustamaalatakseen Trumpia juuri siitä syystä, että Trump ei kuulunut perinteisiin klaaneihin, joilla oli kokemus ja vaadittavat käytöstavat, joilla Yhdysvaltoja ja maailmaa hallitaan.

Ja tuloksena oli, että Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Siitäpä sitten alkoivatkin vaikeudet. Kongressin molemmissa kamareissa istuu nimittäin niiden poliittisten klaanien edustajat, jotka ovat pitäneet valtaa niin liittovaltiossa kuin osavaltioissa. Trump on huomannut hyvin nopeasti, että yksin ei voi hallita. Kansan kyllästyminen vanhaan valtaan ei paljoa auta, kun kongressi ja itse asiassa koko amerikkalainen vanha establisment medioineen, yliopistoineen ja muine ajatushautomoineen pelkää valtansa menettämistä.

Trumpilla on yksi ainoa ase, johon vanhan vallan vastavallankumous ei ulotu, ainakaan toistaiseksi. Sen nimi on SOME. Ja sitä Trump nyt käyttää valttikorttinaan. Hän on myös aloittanut vanhojen instituutioiden heikentämisen.

Ranskassa on käymässä samoin. Ranskan presidentinvaalien toisen kierroksen ennakkosuosikki on ” En Marche ” liikkeen luoja Emmanuel Macron. Osa tästä suosiosta johtuu siitä, että koko Ranskan vanha establisment näkee hänessä vanhan vallan pelastuksen. Ja tämä siitä huolimatta, että Macron on uuden ajattelun ihminen. Hän jopa uskalsi seurustella kouluaikanaan opettajansa kanssa. Nyt ihmetellään sitä, että Macron jo ennen toista kierrosta on alkanut ajatella parlamenttivaaleja. Ja aivan oikein. Macronin mahdollisuudet hallita liittyvät hänen mahdollisuuksiinsa paitsi voittaa toisella kierroksella niin saada parlamenttiin itselleen riittävä edustus. SOME tulee olemaan myös Macronin ase vanhaa valtaa vastaan.

Eurooppalaiset ovat vanhan vallan kannattajia. Koko eurooppalainen establisment olisi äänestänyt Hilary Clintonia, jos olisi omannut äänioikeuden. Nyt sama establisment kehottaa äänestämään Macronia, vaikka vain ranskalaiset voivat äänestää presidenttivaaliensa toisella kierroksella. Eurooppalaisen vanhan vallan symboliksi tullut Euroopan Unionin komission puheenjohtaja Jean Claude Juncker äityi myös kehottamaan ranskalaisia Macronin taakse. Euroopan Unionin oligarkkinen luonne kestää näköjään senkin, että komission puheenjohtaja ottaa virallisesti kantaa jonkin jäsenvaltion vaalien ehdokkaisiin.

Mielenkiintoista tässä lännen politiikan uusissa kasvoissa on se, että se alkaa muistuttaa yhä enemmän Venäjän järjestelmää. Venäjällähän instituutiot ovat olleet heikkoja ja politiikkaa on hoidettu henkilöiden kautta. Siten Jeltsinin ollessa presidenttinä hän joutui jatkuvasti hakauksiin duuman enemmistön kanssa. Jeltsin hallitsi pelkillä asetuksilla, kun lakien säätämisestä ei tullut juuri mitään.

Vladimir Putinin tullessa presidentiksi hänellä oli aluksi samoja ongelmia. Sitten Putin sai taakseen kolme puoluetta, jotka alkoivat yhteistyön duumassa ja siitä kasvoi sitten Yhtenäinen Venäjä-puolue. Yhtenäinen Venäjä on kyennyt kontrolloimaan duumaa, mutta usein vain vaivoin. On ollut selvää, että vaaleissa on täytynyt hakea laajempaa kannatuspohjaa erilaisilla ohjelmilla, jotta voitaisiin säätää lakeja, jotka myös presidentti voi hyväksyä.

Vahvat instituutiot ovat siis tänään avainasemassa, kun kamppailu käy vanhojen valtalinnakkeiden asemien säilyttämisen tai uusien asetelmien hyväksymisen kesken. Ongelma näyttäisikin olevan siinä, että vahvat instituutiot eivät vaalienkaan avulla pysty pysymään SOMEssa tapahtuvan liikehdinnän ja ajatustottumuksissa tapahtuneen muutoksen tasolla.

28.4. Heikki Talvitie

Kommentit

Todellista eurooppalaisuutta

Todellista eurooppalaisuutta edustaa Marine Le Pen. "Kansakuntien eurooppa" on hanke joka soveltuu mainiosti myös Suomelle ja varmaan muillekkin maille. Tällöin turhien velvoittavien instituutioiden määrä vähenee EU:ssa ja ne muuttuvat ohjeelliseksi. Tällöin Suomikin voi poliittisin perustein pohtia, soveltuuko direktiivi maan olosuhteisiin ja tehdä vapaasti oman päätöksensä käyttöön otosta tai hylkäämisestä. Syntyy aivan uudenlainen perinteisille arvoille nojautuva eurooppa, jossa erityisesti eurooppainen keskinäinen monimuotoisuus kukoistaa. Nykyisin kukoistaa lähinnä saksalainen järjestys ja kahlinta, jonka keskeisin työkalu on EU. Kyseessä on lähinnä ylimuotoiltu bmw, audi tai volswagen auto. Kansakuntien euroopan vapauttamisessa on saatu jo selkeä päänavaus brexitin ja Trumpin myötä, jos vielä Marine Le Pen valitaan presidentiksi, se vahvistaa todellisen kansakuntien euroopan syntymisen ja nykymuotoisen EU:n purkautumisen. Jos tämä kehitys joitakin instituutioiden ylläpitäjiä pelottaa, niin sitten pelottaa, oma häpeä.

Institutiot lähes aina

Institutiot lähes aina vanhenevat ja jäävät "juoksuhautaan" eli kadottavat aidon yhteyden hallittaviinsa - siten sitten rapisee uskottavuus ja kyky sekä halu uudistua ajanmukaiseen toimintaan.
Veli Merikosken oppikirjoissa vielä puhuttiin suoraan hallintoalamaisista ja tämä asenne on säilynyt meilläkin liian pitkään.
Erilaiset aivan "pöhköt" regulaatiot niin Suomessa kuin Unionissa saavat kansalaiset hermostumaan ja luottamus politiikan toimivuuteen on alamaissa.
Heikiltä taas kerran oivallinen kirjoitus.