Lähi-Itä ja Eurooppa

Neuvostoliiton hajottua alkoi länsimaiden ristiretki demokratian nimissä ympäri maailmaa. Yhdysvallat kykeni käyttämään sotilaallista voimaa ilman vastatoimien pelkoa. Ja ainakin Itä-Euroopassa löytyi demokratialle käyttäjiä, vaikkakin joskus ihan omine käsityksineen demokratiasta ja sen keskeisistä prinsiipeistä.

Lähi-Itä oli ollut pitkään keskeinen energia-alue, joten siellä Yhdysvallat paitsi suojeli Israelia arabimaiden vihalta niin huolehti omista energiatarpeistaan lähinnä öljyn hinnan säätelyllä keskeisten klienttiensä toimesta.

Keski-Aasia, Etelä-Kaukasia, Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka ovat alueita, joissa useat valtiot koostuvat heimoista ja klaaneista. Heimo- ja klaanivaltioita on hallittu kovalla kädellä, sillä usein heimot ja klaanit ovat toisilleen vihamielisiä ja vallanpito on tasapainoilemista niiden kesken ja siinä heikko vallanpitäjä helposti syrjäytetään jämäkämmän toimesta. Lännessä näitä vallanpitäjiä kutsutaan diktaattoreiksi, koska heidän valtansa on ehdotonta ja toimenpiteensä vallan ylläpitämiseksi useinkin raakoja.

Lännen demokratisointiohjelmat lähtivät usein liikkeelle siitä, että kun diktaattori saadaan kaadetuksi, niin seuraaja onkin sitten jo demokraatti ja jos ei muuta niin ainakin hyödyllinen klientti. Näin usean maan kohdalla vallan vaihdon myötä syntyi uusi diktaattori, mutta lännelle hyödyllinen valtias, joten hänet tunnistettiin tosi demokraatiksi tai ainakin hyväksi oppilaaksi.

Täten hämärtyi se tosiasia, että heimo-  ja klaaniyhteiskuntien oppositio, joka on usein toinen klaani tai toinen uskonto, ei ole sen demokraattisempi kuin syrjäytetty diktaattori. Kun ns. arabikevät alkoi Tunisiasta, niin siellä oli otettu käyttöön opposition taholta demokraattiset tunnukset ja niissä oli osittain jotain aitouttakin. Tästä vedettiin se johtopäätös, että kaikki arabikevään oppositiot ovat demokraattisia ja niitä pitää tukea voimalla.

Länsi on Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa miehittänyt, pommittanut, pannut pakotteita ja aikaansaanut saartoja siinä toivossa, että siellä demokratia toteutuisi ja lännen valta-asema säilyisi tai voitaisiin etabloida uudelleen. Ja kun valtioiden infrastruktuuri on sitten näiden toimenpiteiden takia romahtanut, terrori saanut jalansijaa ja pakolaisvirrat alkaneet suuntautua kohti Eurooppaa, niin mietitään meillä ja muualla, että mistähän tämä johtuu ja mitenkähän tämän saisi loppumaan.

Yksi keino olisi jälleen toimia niin kuin Euroopan Unionin määräykset sanovat. Schengenin ulkorajat kiinni, niin kauan kun pakolaisvirta saadaan kontrolliin. Unionissahan ei koskaan ole toimittu määräysten mukaan kun on tullut vastaan tavanomaista suurempi kriisi. Tämä tietenkin osoittaa määräysten utopistisen ja naivin luonteen. Näin kävi vakaussopimuksen, näin kävi Kreikan ja näin on käynyt pakolaisten. Kun määräykset eivät sovi Saksalle, se ottaa käyttöön omat toimet. Lisäksi tarvitaan Euroopan johtaja Angela Merkel sanomaan, että hallitsematon pakolaisvirta on Euroopalle ongelma. Sitten vasta voivat pienemmät poliitikot tulla perässä.

On ihan selvää, että tätä pakolaisongelmaa ei ratkaista ihan hetkessä. On myös selvää, että se on jo nyt kiristänyt ilmapiiriä useimmissa Unionin jäsenmaissa. Tärkein on tietenkin Saksa. Jos siellä alkaa epävakaus, merkitsee se Eurooppaa suurempaa kriisiä Unionille. Ratkaisua ei pidä lähteä hakemaan uusista naiiveista säännöistä, joilla Unionin huonoa hallintoa tiivistetään vielä entisestään. Unionille selvemmät periaatteelliset tavoitteet ja sitten jokainen jäsenvaltio huolehtii omista asioistaan.

Toinen ratkaisun avain on tulitauon aikaansaaminen Lähi-Itään, jotta alueen uudelleen rakentaminen kävisi päinsä. Se edellyttää sitä, että länsi tunnustaa olevansa kykenemätön pitämään alueella edes siedettävää järjestystä. Siksi Lähi-Idän rauhankonferenssia tulee alkaa suunnitella välittömästi ja siihen tulee kaikkien alueen valtioiden voivan osallistua.

Obama on avannut suhteet Kuubaan ja Iraniin. Häneltä on Yhdysvaltain sisäpoliittisessa tilanteessa vaikea vaatia enempää. Siksi Euroopan Unionin on otettava aloite käsiinsä. Suomesta ei enää pitkään aikaan ole ollut rauhan välittäjäksi. Josko nyt kuitenkin oltaisiin aloitteellisia Brysselissä ja sysättäisiin rauhankonferenssi alulle Saksan johdolla.

Heikki Talvitie 15.9.2015

Kommentit

Valko-Venäjän presidentti on

Valko-Venäjän presidentti on kai diktaattori. Venäläiset tuttavat ovat kertoneet että asiat ovat aika hyvällä tolalla maassa. Maassa on järjestys, kauppa pelaa, ihmisten elintaso on melko hyvä ja maa on suljettu pakolaisilta ymv. Lukasenko on ilmeisesti ymmärtänyt mitä maa tarvitsee ja haluaa kehittää sitä isänmaallisena miehenä parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Tämä osoittaa ettei Itä-eurooppalaisiin maihin voida soveltaa demokratiaa suoralta kädeltä, vaan tarvitaan eräänlaisia Kekkosia, jotka pitävät maan hallinnassa ja ohjaksissa. Ennenkuin voidaan siirtyä demokratiaan pitää käydä läpi pitkä siirtymäkausi jonkin auktoriteettisen henkilön johdolla, johon kansa uskoo. Näin on Suomessa ja lähes joka maassa Euroopassa ja Lähi-idässäkin. Ukrainan ongelma on siinä että maa haluaa liittyä Yhdysvaltoihin ja USA on halukas hommaan, mutta ei ole hankkinut maalle pätevää kansalle mieleistä johtajaa, joka kuljettaisi maata hallitusti oikeaan suuntaan.

Mitä tulee taas Neuvostoliittoon, niin sen katoaminen oli suuri voitto ja helpotus länsimaille. Mutta valitetttavasti homma jätettiin taas puolitiehen eikä viety loppuun saakka. Moni kuvitteli että NL tilalle syntyy joku normaali valtio, mutta asiahan ei todellakaan ole näin. Neuvostoliiton jälkeistä Venäjää olisi pitänyt olennaisesti heikentää, jotta sille ei olisi syntynyt mahdollisuutta valita omaa linjaansa, joita oli käytännössä kaksi, joko perinteinen tai nykyinen linja.

Nykyinen linja syntyi kansankeskuudessa joskus 2000-luvun alussa, jolloin Vaalimaan raja-asemallakin naureskeltiin venäläisten vakuutteluja Venäjän olevan supervalta.

Ainoastaan muutamat taloudelliset tahot pyrkivät hyödyntämmään Siperian öljy- ja kaasuvaroja mahdollisimman tehokkaasti, mutta valitettavasti tässä hommassa eivät olleet öljy-yhtiöiden omat valtiot mukana. Lisäksi oli joitakin jotka halusivat karjalan palauttamista ymv. vastaavaa, mutta niissäkään ei ollut valtioita mukana.

Jatkossa täytyy olla melko tarkkana suhteiden kanssa Venäjään. Ensinnäkin täytyy tehdä valinta sen suhteen kehitetäänkö suhteita Eurooppalaisen Venäjän kanssa vai Itäisen Venäjän kanssa. Mikäli halutaan vahvistaa Venäjän eurooppalaisuutta, tehdään yhteistyötä vain Eurooppalaisen Venäjän kanssa. Mikäli halutaan heikentää Venäjää niin silloin syytä tehdä yhteistyötä Itäisen Venäjän kanssa. Nykyisessä tilanteessa on syytä heikentää Venäjää ja palauttaa se normaali raiteille.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.