Puhe Lahden lyseon itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlassa 5.12.2017

LAHDEN LYSEON ITSENÄISYYS- JA YLIOPPILASJUHLA 5.12.2017

Arvoisat opettajat, oppilaat ja lakitettavat ylioppilaat,

Juhlimme huomenna 6.12. itsenäisyyttä. Hyvin harvoilla valtioilla on itsenäisyyspäivä. Vanhemmilla valtioilla on yleensä kansallispäivä, mutta olemme silti hyvässä seurassa, sillä myös Yhdysvallat juhlii itsenäisyyttään. Yhdysvallat vapautui aikanaan Brittiläisen imperiumin ikeestä. Suomi kuroutui irti Venäjästä.

Kun puhumme sadan vuoden taipaleesta, niin tarkoitamme, että Suomen valtion olemassaololla on takanaan tuo taival. Valtion olemassaololla on kaksi perusoletusta. Ensinnäkin halu ja kyky heittäytyä omilleen. Lisäksi vaaditaan riittävä ja edustava määrä muiden valtioiden tunnustuksia. Eduskunta hyväksyi senaatin esityksen valtiollisesta itsenäisyydestä 6.12.1917. Venäjä eli entinen emämaa tunnusti itsenäisyytemme 4.1.1918. Sitten seurasivat Saksa, Ruotsi ja Ranska. Tämä prosessi saatiin päätökseen kun myös ensimmäisen maailmansodan voittajat Yhdysvallat ja Englanti tunnustivat Suomen valtion olemassaolon 7.5.1919.

Tässä yhteydessä on hyvällä syyllä kysytty myös sitä, kuinka vanha Suomi on? Vastauksena on yleensä todettu, että Suomi on totta kait vanhempi kuin sata vuotta. Puhumme termeillä nation building ja state building. Kyseessä on siis ensisijaisesti kansakunnan rakentaminen ja valtion rakentaminen. Kumpikaan ei ole itsestään selvyys, vaan vaatii tahtoa ja kykyä vallitsevissa olosuhteissa toteuttaa ensin kansakunnan synty ja sitten valtion rakentaminen siihen päälle. Suomen osalta kansakunnan rakentaminen alkoi Porvoon maapäiviltä vuonna 1809 ja valtion rakentaminen joulukuun 6. päivänä 1917.

Voidaan myös todeta, että tiettyjen edellytysten tulee täyttyä, ennen kuin kansakunnan syntyyn päästään käsiksi. Suomen osalta mainitsen tässä yhteydessä niistä vain muutaman.

Kuvitelkaa tämän Ristin kirkon päälle kolme kilometriä korkea jääpatja. Tarvittiin siis valtava ilmaston muutos eli lämpeneminen ennen kuin tuo jääpatja oli kokonaan sulanut. Ja sulettuaan se muodosti vellovan meren tämän paikan päälle. Kun sitten jään painosta painunut maan kamara alkoi vähitellen oieta, niin Suomen nykyinen  alue huuhtoutui esiin vesimassojen alta.

Tähän Muinais-Suomeen voi tutustua lähes keskellä nykyistä Lahden kaupunkia. Ensimmäisiä muinaisrantoja n. 11.000 vuotta sitten ovat olleet Radiomäki, Pallas ja nykyisen hiihtostadionin seudut. Jalkarannan rinne on n. 10500 vuotta vanhaa Yoldiameren rantaa. Yoldiameren n. 10.000 vuotta vanhaa rantaviivaa voi ihailla myös Asikkalan Aurinkovuoren pohjoisrinteellä.

Maan noustessa ensimmäiset ihmiset saapuivat näille seuduille. Voidaan ajatella, että he kuuluivat erilaisiin Itämeren suomalaisten heimojen populaatioihin. On selvää, että myös muita kulttuureja on tullut tänne Pohjan perille. Tärkeätä on huomata, että Itämeren suomalaisuus pystyi sulattamaan ja omaksumaan nämä kulttuurit menettämättä kielellistä identiteettiään. Sen sijaan on itsestään selvää, että suomenkielessä on lainasanoja monesta kulttuurista ja eniten tietenkin meitä ympäröivistä kulttuureista.

Heimojen ja heimorajojen synty näkyy kartalla pyhä-alkuisten sanojen kautta. Muinais-Suomessa sana pyhä merkitsi rajaa. Siten Suomen pyhäjärvet, pyhäjoet jne. merkkaavat heimorajoja. Suomen heimoista ei kuitenkaan ollut yhtenäiskulttuurin eli kansakunnan luojaksi.

Nykyisen tiedon valossa kristillinen usko rantautui Suomen alueelle jo 800-luvulla ja silloin rauhanomaisesti. Kirkko tuli Suomen alueelle kuitenkin valloittajan mukana ja Svean maan ruhtinaat tarvitsivat kirkkoa paitsi yhtenäisen uskon, niin myös yhtenäiskulttuurin järjestämiseen. Se tosiasia, että Ruotsi oli 1100-luvulta 1700-luvun alkuun Novgorodia ja sitten Moskovan Venäjää vahvempi tuli merkitsemään tulevan Suomen alueen ulottumista Ahvenanmaan saaristosta aina Laatokan rannoille. Ruotsin kautta Suomen alue sidottiin myös läntiseen uskoon ja läntiseen kulttuuriin.

1700-luvulla Ruotsi ei enää kyennyt puolustamaan Suomen aluetta nousevan Venäjän mahdilta. 1721 Ruotsi menetti Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan. 1743 raja siirtyi Kymijokeen. Ruotsin kyky uhata avomerilaivastollaan Pietarin kaupunkia, kypsytti venäläisiä ratkaisemaan kysymyksen Ruotsin taholta tulevasta uhkatekijästä. Tähän tuli tilaisuus Napoleonin sotien aikana ja Suomen sodassa 1808-09 Venäjä valtasi loputkin Suomen alueella sijainneista Ruotsin lääneistä.

Suomen johtomiehet, turkulaiset piispa Jacob Tengström ja C.E. Mannerheim vannoivat valan Aleksanterille Turun valtauksen jälkeen. Usko Ruotsiin oli mennyt ja kun Aleksanteri takasi säädyille niiden privilegiot ja lupasi pitää voimassa luterilaisen uskonnon ja Ruotsin lait, niin muutos Ruotsin vallasta Venäjän valtaan kävi lähes käden käänteessä. Huomionarvoista on, että Suomen suuriruhtinaskunta säilytti länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen myös Venäjän alaisuudessa.

Porvoon maa- eli valtiopäivillä 1809 Venäjän keisari Aleksanteri I nosti Suomen kansakuntien joukkoon. On kiistelty siitä, että mitä Aleksanteri tällä lausunnollaan tarkoitti. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että yleiseurooppalaisen kansallisuusaatteen leviämisen mukana suomalaiset kykenivät käyttämään tätä lausahdusta hyväkseen ja niin alkoi kansakunnan rakentaminen. Yrjö Maunu Sprengtporten ideoi aikoinaan  autonomian Venäjän yhteydessä sekä ns. Vanhan Suomen liittämisen muun Suomen yhteyteen. Kustaa Mauri Armfelt toteutti sitten nämä käytännössä Venäjän keisarin tahdon mukaisesti. Suuriruhtinaskunnalle luotiin hallituskonselji, josta alkoi suomalaisten instituutioiden kehittäminen suuriruhtinaskunnan hallinnon tarpeisiin. Vuonna 1812 Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi tuli Helsinki.

Vaikka kansainväliset konjunktuurit estivät sitten autonomian kehittämisen sekä Aleksanteri I:n että Nikolai I:n aikana, suomalainen kansakunnan rakentaminen sai näkyvimmän ilmenemisensä Elias Lönnrotin Kalevalassa. Suomalaiset eivät olleet vain hetken tuotteita. Heidän tietoinen ja tiedostamaton maailmansa käsitti vuosisatojen jopa vuosituhansien  lauletun runoperinteen.

Euroopan hullu vuosi 1848 vallankumouspyrkimyksineen kosketti myös suuriruhtinaskuntaa. Oli pelättävissä, että ylioppilaiden vallankumoukselliset toimet johtaisivat Helsingin yliopiston sulkemiseen. Siinä tilanteessa Runeberg, Topelius , Cygnaeus ja Pacius ryhtyivät toimeen. Vuonna 1846 Runeberg kirjoitti runon Maamme ja sen sävelsi myöhemmin 1848 Fredrik Pacius. Maamme laulu oli vallankumouksen vastainen ja Venäjän keisaria rauhoittava. On maamme köyhä ja siksi jää. Lisäksi Runebergin tekstissä suomalaiseksi identiteetiksi tuli maisema ei massojen vallankumous. Toukokuun 13. päivänä 1848 ylioppilaat kokoontuivat Kumtähden kentälle ja siellä laulettiin Marseljeesin ja muiden vallankumouslaulujen sijaan Maamme laulua torvisoiton säestyksellä. Lisäksi tuossa tilaisuudessa käytettiin ensimmäistä kertaa suuriruhtinaskunnassa lippua, jossa oli valkoisella pohjalla punainen leijona.

Jos järvien jäät olivat olleet ensisijainen tapa hoitaa raskaat kuljetukset, niin nyt rautatiet tulivat korvaamaan nämä jäätiet. Juhani Ahon romaanissa Rautatie Matti ja Maija tekevät ensimmäisen juna-ajelunsa ihmetyksen vallassa. Samoin muutama viikko sitten koin tämä ihmetyksen vaimoni Kristiinan kanssa Espoon Länsi-Metrossa.

Venäjän tappio Krimin sodassa 1854-56 johti Venäjällä keisari Aleksanteri II:n uudistuspolitiikkaan, jonka vaikutus Suomen suuriruhtinaskunnan autonomiaan oli huomattava. Valtiopäivät vakinaistettiin. Suomen kielen asemaa vahvistettiin, perustettiin Suomen rahalaitos jne. Keisari hyväksyi Snellmanin ohjelman kansakunnan kehittämiseksi.

Suomen teollistaminen alkoi varsinaisesti Nikolai II:n aikana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Saksan valtakunnan synty Bismarckin toimesta sai kuitenkin venäläiset varovaiseksi Suomen suunnalla. Suomen kansallisiin pyrkimyksiin alettiin suhtautua varauksellisesti ja venäläistämispolitiikka sai jalansijaa. Suomessa syntyi ensimmäinen sortokausi, joka päättyi Venäjän tappioon sodassa Japania vastaan. Keisari antoi periksi. Venäjä sai duuman ja Suomi 1907 yksikamarisen eduskunnan, jonka vaaleissa naisilla oli yhtäläinen äänioikeus.

Toinen sortokausi käynnistyi olosuhteissa, jotka jo enteilivät suurvaltain välistä konfliktia. Saksa varustautui voimalla. Syntyi asetelma, jossa ympärysvallat Ranska, Englanti ja Venäjä olivat keskusvaltoja Saksaa ja Itävaltaa vastaan. Suomessa syntyi jääkäriliike ja alkoi myös sosiaalipoliittisen keskustelun aika. Valitettavasti tässä kansakunnan rakentaminen jäi vaillinaiseksi ja kun sitten I maailmansodan tuloksena Venäjän keisari luopui vallasta, niin Suomen poliittinen tilanne alkoi polarisoitua ja radikalisoitua.

Venäjän helmikuun vallankumouksesta 1917 saman vuoden lokakuuhun oli Venäjällä vallassa ns. Väliaikainen hallitus. Sen keskeiseksi hahmoksi nousi vähitellen Aleksandr Kerenski. Suomessa pohdittiin korkeimman vallan käyttöä ja eduskunta antoi ns. valtalain. Valtalaki ei pyrkinyt itsenäisyyteen vaan ulko- ja sotilasasiat olisivat jääneet edelleen Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Kerenski ei kuitenkaan halunnut laajentaa Suomen autonomiaa ja hajotti eduskunnan kesällä 1917. Ståhlbergin toimesta laadittiin vielä kompromissiehdotus, jonka Kerenski ehti hyväksyä, mutta sitten bolshevikkien vallankaappaus tuli väliin ja tilanne meni uusiksi. Nyt syntyi Suomen porvaripuolella pyrkimys päästä eroon Venäjästä.

Saksa oli aloittamassa Neuvosto-Venäjän kanssa aseleponeuvotteluja Brest-Litovskissa joulukuun alussa ja saksalaiset painostivat Suomea antamaan itsenäisyysjulistuksen, jotta Saksa voisi ottaa esille Suomen itsenäisyyden tunnustamisen venäläisten kanssa. Julistus annettiinkin sitten kaikessa kiireessä 6.12. Puna-armeijan ollessa varsin ahtaalla saksalaisten kanssa Venäjä lupasi tunnustaa Suomen itsenäisyyden, jos suomalaiset sitä vain pyytäisivät. Svinhufvudilla ei ollut kuitenkaan aikomusta pyytää tunnustusta bolshevikeiltä. Hän nimittäin epäili bolshevikkien kykyä säilyä vallassa.

Sitten ilmeni, että ei Saksa enempää kuin Ruotsikaan aikonut tunnustaa Suomea ennen kuin bolshevikkihallitus oli sen tehnyt. Tämä sai Svinhufvudin kiirehtimään Petrogradiin Smolnaan, jossa hän sai käteen Leninin johtaman kansankomissaarien neuvoston itsenäisyyden tunnustamisen. Ei meidän tarvitse tutkailla Leninin motiiveja. Bolshevikit olivat ahtaalla ja tunnustus avasi meille mahdollisuuden saada muiden maiden tunnustuksia. Se riitti.

Suomessa tilanne kehittyi kohti suojeluskuntia ja punakaarteja. Alkoi sisällissota. Mannerheimin johtamat valkoiset pitivät hallussaan Pohjois-Suomea ja osittain Keski-Suomea. Punaisilla oli hallussaan Etelä-Suomi. Paasikiven senaatti ja Svinhufvud ajautuivat Saksan syliin. Suomeen piti tulla saksalainen kuningas ja Saksaa pyydettiin apuun sisällissodan ratkaisemiseksi. Suomi solmi Saksan kanssa sopimukset, joiden mukaan Suomi ei voinut olla poliittisesti eikä taloudellisesti yhteydessä ulkovaltoihin ilman Saksan suostumusta. Von der Goltzin johtama Itämeren divisioona valloitti keväällä 1918 Etelä-Suomen ja Helsingin. Toinen saksalainen armeijaosasto eteni Loviisasta Lahteen ja pysäytti punaisten pakolaiskolonnan Fellmanin pelloille. Saksa ratkaisi sisällissodan valkoisten voittoon ja von der Goltz ryhtyi organisoimaan Suomen armeijaa. Suomesta tuli osa Saksan itäimperiumia ja Mannerheim lähti Ruotsiin.

Saksa kuitenkin hävisi sodan länsirintamalla ja pyysi aselepoa marraskuussa 1918. Itämereltä hävisi voimakeskus kokonaan. Saksa oli polvillaan ja Venäjä sisällissodassa. Suomi itsenäistyi nyt ihan oikeasti ja Mannerheim haettiin Ruotsista valtionhoitajaksi. Tasavaltainen hallitusmuoto vahvistettiin Mannerheimin toimesta, mutta ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi valittiin lakimies K.J.Ståhlberg.

Suomi teki rauhan Neuvosto-Venäjän kanssa Tartossa 1920. Neuvosto-Venäjän heikkous johti siihen, että Itä-rajaksi jäi suuriruhtinaskunnan raja. Se oli vain 30 kilometriä Pietarin kaupungista. Suomalaiset havittelivat Itä-Karjalaa ja Kuolan niemimaata. Tästä ei tullut mitään, mutta Neuvosto-Venäjä velvoitettiin antamaan Itä-Karjalalle autonomia. Tästä johtuen suomalaiset vapaaehtoiset kävivät heimosotia Vienan ja Aunuksen Karjalassa yrittäessään tukea paikallisia autonomian puolustajia. Tämä toiminta lopetettiin 1922 ja solmittiin erillinen rajarauhasopimus Neuvosto-Venäjän kanssa. Lenin kutsui suomalaisen punaisten johtajan Edvard Gyllingin johtamaan Petroskoihin Suomalais-Karjalaista työläisten kommuunia. Näin autonomia-vaatimus sai lihaa luiden ympärille.

Stalin vakiinnutti valtansa 1930-luvun alussa. Hitlerin tullessa valtaan Saksassa alkoi kansainvälisellä rintamalla tapahtua. Leningradin johtaja Kirov murhattiin 1934, Petroskoissa Gylling pidätettiin 1935 ja suomalaiset kommuunin jäsenet joutuivat ankaran vainon kohteeksi. Vuonna 1939 Neuvostoliitto esitti Suomelle kutsun saapua neuvottelemaan Leningradin turvallisuudesta. Seuranneet talvisota, jossa Suomi taisteli yksin ja jatkosota, johon mentiin yhdessä Saksan kanssa, on katsottava vielä keisarillisen Venäjän hajoamissodiksi. Suuriruhtinaskunnan raja voi hyvin olla Leningradin kupeessa, mutta itsenäisen Suomen raja niin lähellä Neuvostoliiton toista metropolia johti Neuvostoliiton taholta vaatimuksiin myös rajan osalta. Suomi puolusti aluettaan urhoollisesti. Vaikka hävisimme sodat, niin itsenäisyys säilyi ja se kyettiin pitämään nykyisillä rajoilla, jotka vertautuvat Pietari Suuren aikaisiin rajoihin.

Valvontakomission aika 1944-47 ei istu hyvin kansainvälisen oikeuden suvereniteetti-määritelmiin. Tämän totesi silloinen presidentti J-K_ Paasikivi. Valvontakomissio valvoi aseleposopimuksen täytäntöönpanoa ja omasi siinä suhteessa ylimmän vallan Suomessa. Itsenäisyys oli äärimmäisen rajoitettua. Rauhansopimuksen solmiminen Pariisissa vuonna 1947 johti uuteen vaiheeseen. Valvontakomissio poistui maasta ja sotakorvaukset oli maksettu vuoteen 1952 mennessä. Suomi nousi muutenkin jaloilleen. 1952 Helsingissä järjestettiin Olympian kisat ja Armi Kuuselasta tuli maailman kaunein nainen.

Uudessa kansainvälisessä tilanteessa Kylmän sodan maailmassa Suomi solmi YYA-sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Sen perusideana oli estää se, että Suomen alueesta olisi tullut hyökkäysalusta jollekin kolmannelle osapuolelle Neuvostoliittoa vastaan. Tässä mielessä sopimus toimi hyvin ja antoi pohjan Suomen puolueettomuuspolitiikalle, joka oli taas presidentti Urho Kekkosen toiminta-ajatus.

Suomi kuului Pohjoismaihin ja Suomen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys oli varsin nopeaa. Syntyi pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka oli vauras, sisäisesti vakaa ja ulkoisesti rauhan tilaa edistävä voima Itämeren alueella.

Suomalainen kansallismaisema sai rinnalleen rakennetun ympäristön. Rakennuksiin ja infrastruktuuriin on sijoitettu valtaosa Suomen kansallisvarallisuudesta. Esimerkkinä olkoon Lahden kaupungintalo. Porrastuva torni korostaa kaupungintalon dramaattista sijaintia harjulla vastapäätä Mariankadun toisessa päässä kohoavaa kirkkoa. Talon hinta ylitti tuolloin 5000 asukkaan kaupungin vuosibudjetin.

Suomen itsenäisen ulkopolitiikan huippuhetki sattui kesään 1975, kun Euroopan valtioiden sekä Yhdysvaltain ja Kanadan päämiehet kokoontuivat Helsinkiin allekirjoittamaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin loppuasiakirjaa.

Neuvostoliitto hajosi 1991 vuoden lopussa ja Venäjän Federaatio aloitti seuraavan vuoden alusta. Minusta tuli Suomen viimeinen suurlähettiläs Neuvostoliitossa ja Suomen ensimmäinen suurlähettiläs Venäjällä koskaan.

Yhdysvallat jäi ainoaksi suurvallaksi, joka kykeni käyttämään sotilaallista voimaa ilman vastatoimien pelkoa. Alkoi demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien ristiretki alueille, joilla näitä arvoja ei vielä ollut.

Suomi liittyi 1995 Euroopan Unioniin, joka on Suomen nykyinen viiteryhmä. Euroopan Unioni ja Pohjois-Atlantin puolustusliitto täyttivät Neuvostoliiton  idässä jättämän tyhjiön. Kun ensin Kiina ja sitten Venäjä olivat vahvistuneet siinä määrin, että sotilaallisen voiman käyttö sai aikaan vastavoiman, niin myös lännen laajeneminen uusille alueille pysähtyi. Ilmeni, etteivät uudet valtiot kyenneet ottamaan eikä niillä ollut haluakaan ottaa vastaan eurooppalaisia ja läntisiä arvoja.

Euroopan Unioni on myös uuden tilanteen edessä. Englanti on jättämässä Unionin. Yhdysvaltain ja eurooppalaisten valtioiden sotaretket Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa ovat luoneet otolliset olosuhteet Eurooppaan suuntautuvalle kontrolloimattomalle maahanmuutolle. Terrorismista on tullut osa arkipäiväämme. Itäinen Eurooppa ei jaa läntisen Euroopan arvoja. Olemme luovuttaneet osan suvereenisuuttamme Euroopan Unionille ja monet Suomessakin katsovat, että kansallisvaltioiden aika on ohi.

Sinivalkoiset siivet tuovat kuitenkin Suomeen ihmisiä ympäri maapallon hengittämään Lapin puhdasta ilmaa, kokemaan revontulia ja paiskaamaan kättä joulupukin kanssa.

Sosiaalinen media on osa tätä arkipäivää. Totuuden tavoittelu ja tosiasioiden tarkistus ovat muuttuneet mielipiteiden maailmaksi. Valeuutisia tehtaillaan somen lisäksi myös valtamediassa. Se, että pidämme joitakin ilmiöitä todellisina ei vielä merkitse sitä, että tietäisimme näistä ilmiöistä totuuden. Uskon kuitenkin, että ajan kanssa teidän sukupolvenne saa tähän kaoottiseen tilanteeseen aikaan järjestäytyneen, todellisuuteen pohjautuvan  tietopatjan.

Nyt on kuitenkin syytä juhlia itsenäisyyttämme. Tehkäämme se avoimin mielin ja tiedostaen, että on olemassa myös globaaleja haasteita, joita ei voida yksin kansallisvaltioiden toimesta hoitaa. Yoldia-meren jäänne Vesijärvi olkoon kuitenkin esimerkkinä siitä, että kun itse sen aikoinaan pilasimme niin itse se on hoidettava kuntoon. Vastuuta on turha siirtää muiden harteille. Itsenäisyys on myös vastuun ottoa.

Kiitän huomiostanne!

- Heikki Talvitie

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.