Reittitaksi eli marshrutka

Uljanovskissa on 621 514 asukasta, kaupunkia halkoo Volgajoki. Sen ylittää nykyisin kaksi siltaa, vanhempi niistä on nimeltään Imperaattorin silta, alun pitäen 1916 vain rautatiekäyttöön rakennettu. Peruskorjauksen 1953-1958 jälkeen sillasta tuli auto ja rautatieliikenteeseen sopiva. Uudempi silta valmistui 2009 ja kantaa nimeä Presidentin silta. Kadunmies käyttää usein nimeä ”Arsenalin silta". Vuonna 2012 Ulyanovskissa oli Venäjän armeijan ”Arsenal ammusvaraston” räjähdys. Evakuointi ja pelastustyöt  tapahtuivat pitkälti Presidentin siltaa käyttäen.

Venäjällä liikkuneille reittitaksi tai ”marshrutka” on tuttu. Ulyanovskin joukkoliikenne on järjestetty erikoisella tavalla. Raitsikkaliikenne on kaupungin vanhassa keskustassa Volgan vasemmalla rannalla. Johdinautot liikkuvat pelkästään kaupungin uudemmassa osassa. Näiden taajamien välillä liikkuu linja-autoja ja reittitakseja, jollaisia Suomessa ei ole. Ulyanovskissa on käytössä 61 reittitaksilinjaa. Kaupunkilaiset käyttävät niitä paljon ja reittitaksi on merkittävin kuljetusmuoto kaupungissa, joka on hajallaan kahden keskustan välillä.
Takseina toimivat tietysti pikkubussit, useimmiten venäläistä valmistetta olevat GAZellet, josta on tehty tähän käyttötarkoitukseen modifioitu versio. Joukossa liikkuu tietysti länsiautojakin. Kuljettaja kerää matkustajia pysäkeiltä ja sellaisista paikoista kadunvarrel-ta, jossa pysähtyminen on sallittua.

Ummikolle reittitaksiverkoston käyttäminen saattaa olla hankalaa. Reittiverkon hahmotta-minen on vaikeaa ja usein reittitaksit ajavat päällekkäisiä reittejä tai lähes samaa linjaa. Venäjää osaamattoman on vaikeaa päästä kärryille tästä kuljetusmuodosta sen toimivuu-desta tai hyvistä puolista. Kuulutuksia ei ole, ajoneuvo pysähtyy haluttuun paikkaa matkustajien poisjättämistä varten. Melkein kaikissa autoissa täytyy suusanallisesti pyytää autoa pysähtymään. Aniharvoissa ja jälkivarustelluissa ajoneuvoissa on painikkeet matkustajan jättämistä varten. Usein matkustajia on tungokseen asti ja matka katkeaa nihkeesti. Pidän matkustamisesta reittitaksissa sen vuoksi että kuulen autoissa hyviä juttuja ja pääsen helposti tutustumaan kaupunkilaisten jokapäiväiseen rytmiin. Venäläi-nen keskusteleva asenne on avautuva ja reittitaksissakin keskustellaan lähes kaikesta ja äänekäästi, joten harva asia jää epäselväksi.

 Liikkuminen reittitaksilla on halpaa ja nopeaa. Lippuja myydään kolmenhintaisia, arkisin kaupungin taajamaa-alueella klo 9-15 hinta on 15 ruplaa. Yleisin lipun hinta taitaa olla 18 ja klo 22 jälkeen lipusta joutuu pulittamaan 22 ruplaa (nykyisellä valuuttakurssilla 1 euro = 72 ruplaa lippujen hinnat vaihtelevat 0,20 - 0,30 euroa). Reittitaksi on kilpailukykyinen ja suosittu hintansa vuoksi, mikäli vertaamme sen hintaa raitsikka- tai johdinautolippuun, jotka ovat 14 ruplaa.

Rahastus on oma taiteenlajinsa. Lippuautomaatteja ei ole, matkustaja suorittaa maksun noustuaan ajoneuvoon. Raha kulkee matkustajalta toiselle auton etuosaan kuljettajalle, joka palauttaa tarvittaessa vaihtorahat. Usein matkalippurullat roikkuvat matkustamon etuosan seinässä, jokainen voi katkaista tai vaihtoehtoisesti olla napsaisematta siitä itselleen matkaan oikeuttavan matkalipun. Usein kuultu lentävä lause on ”revi niitä heti tarpeeksi, vaikkappa ensialkuun kymmenen.” Ihmeellistä kyllä, kuljettaja usein pitää silmällä kuka maksoi, oliko suorittaja mies vai nainen. Eniten naurua aiheuttaa ajoneu-voon nousevan matkustajan kysymys ”ajaako tämä auto Volgan toiselle rannalle?” Erilailla painottaen saadaan venäjänkielisistä vastauksista ja sutkautuksista paljon hauskaa aikaiseksi. Usein olen ihmetellyt kuljettajien jonglööritaitoja, ne ovat hämmästyt-tävät. Hän istuu puikoissa, puhuu kännykkään, rahastaa, ottaa vastaan maksuja ja palauttaa vaihtorahaa.
 

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.