Sadan vuoden taipaleelta III

Suomalaisten matkailu Pietariin on tänä vuonna varsin motivoitua. Onhan Pietarin kaupungilla rooli siinä tapahtumaketjussa, jossa myös Suomen itsenäisyys tuli tunnustettua Neuvosto-Venäjän silloisen hallituksen eli Kansankomissaarien Neuvoston toimesta.

Vuonna 1917 St Petersburgin ( Sankt Peterburg ) nimi oli jo Petrograd. Venäjä oli sodassa keisarillisen Saksan kanssa ja katsottiin, ettei saksalaisperäinen kaupungin nimi enää ollut paikallaan. Tilalle haluttiin venäläinen nimi ja niin kaupungista tuli Petrograd. Voisi ehkä sanoa, että Pyhän Pietarin kaupunki sai nyt Pietarin kaupungin nimen, jolloin nimi viittasi paitsi pyhimykseen niin myös kaupungin perustajaan Pietari I:een.

Smolnasta tuli bolshevikkien vallankaappauksen jälkeen hallinnon keskus. Smolnaa kannattaa käydä katsomassa, sillä Smolnan museo viittaa monella tavalla myös Suomeen. Boshevikkien ensimmäisessä perustuslaissa on myös viittaus Suomen itsenäisyyteen.

Ehkä kaikkein antoisin rakennus suomalaisen turistin kannalta on kuitenkin Taurian palatsi. Katariina II lahjoitti palatsin suosikilleen Grigory Potemkinille, joka oli valloittanut Krimin vuonna 1783. Tauria ( Tauris ) viittaa Krimin niemimaan nimeen antiikin aikoina. Puhutaan paljon Potemkinin kulisseista ja tätä on käytetty kuvaamaan Potemkinin suunnittelemaa Krimin-matkaa Katariina II:lle muutamaa vuotta valloituksen jälkeen. Varsinaisia kulisseja matkan varrella tuskin on ollut, mutta kyllähän se on ollut tapana monissa maissa putsata paikkoja siellä, missä vallan pitäjät ovat matkustelleet. Viipurin asemakin koki kasvojen kohotuksen niin sisältä kuin ulkoa, kun oli tiedossa, että Vladimir Putin tuli Viipurista mukaan Allegro-junan neitsytmatkalle. Samoin Suomessa maalattiin talot Lappia myöten Olympian kisojen vuonna 1952.

Sen sijaan voitaisiin sanoa, että koko Taurian palatsi on eräänlainen kulissi. Laajan puiston ympäröimä palatsi ei näytä kovin suurelta ulkoapäin katsellessa, mutta sisälle tultaessa kävijä hämmästyy palatsin mittasuhteita. Palatsin historia Venäjän turbulenssissa vuosina 1906-1917 on myös keskeinen.

Venäjän häviö Japanin sodassa aiheutti sen, että keisari Nikolai II joutui antamaan periksi ja Venäjä sai Duuman ja Suomen suuriruhtinaskunta sai yksikamarisen eduskunnan vuonna 1906. Vuosina 1906-1917 Venäjällä istui neljä Duumaa johtuen siitä, että keisari hajotti kovin kevein käsin Duuman, joka oli tullut hänen hallinnolleen hankalaksi.

Taurian palatsissa istui Duuman lisäksi vuonna 1917 sekä väliaikainen hallitus että Petrogradin talonpoikien ja sotilaiden neuvosto.  Kun molemmilla oli vaikutusta myös Suomen kysymyksen käsittelyssä, niin esille nousee Alexander Kerenskyn hahmo.

Kerensky valittiin neljänteen Duumaan vuonna 1912. Kerenskyn puolue Trudovikit oli maltillinen, ei-marxilainen työväenpuolue. Toukokuussa 1914 Kerensky vetosi keisariin toteamalla, että onnistunut sodankäynti vaati useita muutoksia politiikkaan. Hän esitti kahdeksan kohdan ohjelman, joista yksi kohta oli Suomen perustuslaillisten oikeuksien palauttaminen.

Kerensky oli helmikuun vallankumouksen keskeisiä johtajia. Hän oli aluksi oikeusministeri ja sitten sotaministeri. Myöhemmin hänestä tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri. Kerensky pyrki jatkamaan sotaa Venäjän ollessa suuresti riippuvainen liittolaistensa Ranskan ja Englannin tuesta. Sodan vastustajien painoarvon noustessa Kerensky otti itselleen myös armeijan ylipäällikkyyden. Syyskuussa 1917 Kerensky julisti Venäjän tasavallaksi ja vastustuksen häntä vastaan noustessa muodosti viiden hengen direktoraatin.

Petrogradin neuvoston tehtyä päätöksen siitä, että neuvoston jäsenten ei tulisi kuulua väliaikaiseen hallitukseen Kerensky pysyi neuvoston jäsenenä ja sai tälle dualistiselle asemalleen de facto oikeudet. Kerensky vainosi bolshevikkejä ja eristi itsensä Venäjän oikeistovoimista, joten bolshevikkien vallankaappauksen tapahtuessa lokakuussa, hän jäi yksin ja pakeni lopulta Venäjältä.

Suomen kannalta on oleellista, että Kerenskyn ohjelmassa oli Suomen perustuslaillisten oikeuksien palauttaminen. Suomen sosiaalidemokraattien valta-laki yritys ei tähdännyt itsenäisyyteen. Valta-lain mukaan ulkoasiat ja sotilasasiat olisivat yhä jääneet väliaikaisen hallituksen asiaksi. Sekä sosiaalidemokraattien että oikeiston pyrkimyksenä oli kuitenkin väliaikaisen hallituksen aikana laajentaa autonomiaa. Paljon on spekuloitu sillä, missä määrin Suomen oikeisto ja vasemmisto toimillaan vaikuttivat eduskunnan hajottamiseen 1917. Ottamatta tähän nyt tässä kantaa, voidaan todeta, että väliaikainen hallitus pyrki Suomen perustuslaillisten oikeuksien palauttamiseen ei autonomian laajentamiseen. Eduskunnan hajottamiselle löytyy siis myös puhtaasti venäläinen intressi.

Helmikuusta lokakuun vallankaappaukseen Suomessa ei siis pyritty itsenäisyyteen vaan autonomian palauttamiseen ja laajentamiseen. Itsenäisyyspyrkimykset tulivat kuvaan mukaan bolshevikkien otettua vallan Petrogradissa.

Heikki talvitie

7.6.2017

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.