Sadan vuoden taipaleelta V

Suomen itsenäisyys ja Suuri venäläinen vallankumous

Pietarissa kokoontui Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi 21-23.9. 2017. Tämä oli Venäjällä Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan päätapahtuma. Samalla oli mielenkiintoista havainnoida, miten venäläiset ovat viettäneet vallankumouksensa 100-vuotista taivalta.

Näissä merkeissä järjestettiin 22.9. historian seminaari, jossa Suomen puolelta esiintyivät Kimmo Rentola ja Timo Vihavainen. Venäjän puolelta taas Sergei Zhuravlev ja Kirill Solovjev Venäjän tiedeakatemian alaisesta historian instituutista sekä Irina Takala Petroskoin valtiollisesta yliopistosta.

Kaikkien alustajien teemana oli Suomen itsenäistyminen ja Venäjä. Heidän tuli käsitellä aihetta omien tutkimustensa näkökulmasta ilman valmisteltuja puheenvuoroja. Tarkoituksena oli saada aikaan dialogi alustajien kesken ja sitten alustajien ja yleisön kesken. Allekirjoittanut toimi session puheenjohtajana.

Seminaari täytti odotukset. Akateeminen pönötys oli poissa, mutta toisaalta kaikki mukana olleet historioitsijat osoittivat suurta alan tietämystä.

Kimmo Rentola kiinnitti huomiota siihen, että suurten imperiumien hajoaminen I maailmansodan seurauksena ei ole nyt Venäjällä suosikkiaihe. Sergei Zhuravlev totesi, että tämän vuoden saldona on vuosien 1917-22 määrittely Suurena venäläisenä vallankumouksena ( Velikaja Rossiiskaja Revolutsija ). Zhuravlev kiinnitti huomiota siihen, missä määrin Suomen suuriruhtinaskuntaa käsitellään erillisenä yksikkönä tai osana Venäjän imperiumia. Valtalaki oli Väliaikaisen hallituksen mielestä vallan kaappaus. Irina Takala käsitteli Itä-Karjalan kysymystä ja ns. Suomi tekijää ( finskii faktor ) ja sen vaikutuksia Itä-Karjalassa. Timo Vihavaisen mielestä kansakunnan rakentaminen tulee nähdä osana valtiollista itsenäistymistä. Suomalainen kansakunta oli ja on kaksikielinen. Vihavainen kiinnitti huomiota siihen, että Ståhlbergin toimesta laadittiin liittosopimusteksti Suomen ja Venäjän välille. Väliaikainen hallitus hyväksyi sen juuri ennen kaatumistaan. Bolshevikkien tultua valtaan myös he nimittivät itseään aluksi väliaikaiseksi ( hallitukseksi ). Kirill Solovjev käsitteli seikkaperäisesti Väliaikaista hallitusta ja valtalakia. Kysymys Venäjällä oli poliittisen vallan hajoamisesta. Pietarin ensimmäinen neuvosto ja Väliaikainen hallitus ja niiden välinen mittelö vallasta. Valtalain osalta Suomen oikeisto vastusti irtautumista Venäjästä. Kesäkuussa 1917 Suomen sosiaalidemokraatit osallistuivat Pietarin neuvostojen kokoukseen. Kysymys oli valtalaista.

Seminaarin osanottajien mielestä dialogi historioitsijoiden välillä toimi ja myös yleisö pääsi mukaan kommentoimaan ja esittämään kysymyksiä. Yleisöosassa nousi muiden kysymysten ohella esiin tilanne arkistojen avoimuudesta. Suomalais-venäläisenä yhteistyönä on saatu suomalaisten historioitsijoiden käyttöön huomattava määrä materiaalia. Kiinnitettiin huomiota siihen, että Venäjällä tilanne ei ole aivan näin hyvä. Materiaali tulee vain hitaasti laajemman historioitsijapiirien käyttöön.

Tämä kirjoitelman otsikkossa lukee Suuri venäläinen vallankumous, josta on siis venäläisten historioitsijoiden keskuudessa saavutettu yksimielisyys terminä. Kysymys tietenkin kuuluu nyt, missä määrin tälle termille on annettu tämän vuoden tuloksena sisältöä ja tuleeko sitä vielä vuoden loppuun mennessä lisää.

Itse pääsin sisällön osalta kärryille, kun kävin suomalaisen turistiryhmän kanssa 23.9. Pietarin Smolnassa. Edellinen käyntini oli tämän vuoden toukokuussa, enkä silloin havainnut mitään erikoista muutosta vuoden 1917 tulkintojen osalta. Sen sijaan nyt tilanne oli muuttunut huomattavasti. Suuren venäläisen vallankumouksen kunniaksi historiallinen tilanne tuotiin esille nyt eräänlaista objektiivisuutta tavoitellen. Tämä on tietänyt Lev Trotskin rehabilitointia vallankumouksen tapahtumia kuvattaessa.

Kaksi vallankumouksen voimahahmoa – termin alle on rinnastettu Leninin ja Trotskin toiminta vallankumouksen pyörteissä. Smolnan kellareista on tuotu näytteille Trotskin toiminnasta tuona aikana maalattuja tauluja ja valokuvin on pyritty saamaan esiin Leninin ja Trotskin hahmojen samanarvoisuus. Trotskin osuus myös puna-armeijan luojana tuodaan esiin. Täten tämä Neuvostoliiton aikainen epähenkilö on tullut takaisin kansakunnan kaapin päälle. Historian käyttöä vallan välineenä epäilemättä on tässäkin asetelmassa, mutta ainakin se pyrkii nyt faktapohjaiseen tapahtumien kuvaamiseen.

Stalinin asema tässä kuviossa on tietenkin vielä erikseen mielenkiintoinen. Stalin esiintyy siinä asemassa mikä hänellä oli 1917-22. Ei enemmässä eikä vähäisemmässä merkityksessä. Eräällä pienellä esimerkillä on kylläkin sitten saatu esille historian väärinkäyttöä kuvaava tilanne.  Vuonna 1934 maalatussa taulussa Lenin ottaa vastaan venäläisten talonpoikien lähetystön. Viereen on asetettu saman taulun suurempi versio vuodelta 1947, jossa Leninin selän taakse on  ilmestynyt Stalin. Lenin ja talonpojat on kuvattu realistisesti niin kuin tilanne on 1934 versiossa. Sen sijaan Stalin on kuvattu 1947-versiossa neuvostoihanteiden mukaisesti.

Espoossa 24.9.2017

Heikki Talvitie

Kommentit

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.