Suomalais-ugrilaiset järjestötoimijat kokoontuivat Hanti-Mansiassa

Suomi-Venäjä-Seuran hankkeen ”Kansalaisjärjestöt suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja säilyttämässä 2013 – 2016” koulutustilaisuus pidettiin Länsi-Siperian Hanti-Mansiiskissa 28.-31.10. Mitä hankkeessa oikeastaan tehdään ja miten kansainvälinen kansalaisjärjestöyhteistyö nykyoloissa sujuu?

”Kansalaisjärjestöt suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja säilyttämässä 2013 – 2016” on Koneen Säätiön ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jonka tavoitteena on suomalais-ugrilaisen kansalaistoiminnan tukeminen, eri alueiden kokemusten vaihto ja järjestöverkoston vahvistuminen. Projektin aikana on pidetty nelipäiväiset koulutusseminaarit Karjalassa ja Komissa (2013), Mordvassa ja Udmurtiassa (2014) sekä Marinmaalla ja Hanti-Mansiassa (2015). Päätösvuoden 2016 ohjelma tulee liittymään Suomalais-ugrilaiseen maailmankongressiin Lahdessa 15.–17.6.2016.

Koulutuksiin on osallistunut vuosittain 30-45 osallistujaa. Yhteensä hankkeen aikana on koulutettu 110 henkilöä. Samat henkilöt ovat osallistuneet vuoden aikana molempiin seminaareihin, jolloin osallistujien välinen side ja yhteistyö ehtivät lujittua. Seminaareissa on kolmen vuoden aikana onnistuttu selkupeja lukuun ottamatta tavoittamaan kaikki Venäjän alueen suomalais-ugrilaiset ja samojedikansat.

Koulutussisältö on ollut pääpiirteissään kaikkina vuosina samankaltainen sisältäen tutustumista järjestäjäalueen kieli- ja kulttuurioloihin, suomalais-ugrilaisen järjestökentän analyysia sekä esiintymistaitojen kartuttamista. Verkostoitumisen työkaluna ovat olleet alueidenvälisten yhteisprojektien työstäminen. Vuonna 2015 koulutukseen on osallistunut 45 henkilöä ja mukana on ollut selkupeja lukuunottamatta kaikkien suomalais-ugrilaisten ja samojedikansojen edustajia.

Vuoden 2015 tuloksena syntyi osallistujien kiinnostusten kohdattua seuraavia yhteishankkeita: 1) Puhuva nukke – suomalais-ugrilaisia kieliä ylläpitävä opetusväline päiväkoteihin (osallistujina vepsät, mordvalaiset ja nganasanit), 2) Suomalais-ugrilaiset uudissanat – yhteisten metodien kehittäminen median kautta tehtävään sanastotyöhön (karjalaiset, marilaiset, udmurtit, ersä-mordvalaiset) 3) Suomalais-ugrilainen matkailubrändien tunnetuksi tekeminen (marit, nenetsit, tverinkarjalaiset, setukaiset, udmurtit) 4) YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien tunnetuksi tekeminen lapsille (karjalaiset, hantit, nganasanit, suomalaiset, udmurtit) 5) Suomalais-ugrilaiset lastenleirit (inkerikot, komit, mordvalaiset, setukaiset, udmurtit) sekä 6) Suomalais-ugrilaisen maailmankongressin some-viestinnän suunnittelu (suomalaiset, marilaiset, nenetsit, udmurtit).

Keitä he ovat?

Minkälaisia osallistujia hankkeessa oli vuonna 2015 ja mitä kokemusta he toivat mukanaan. Annetaan muutamia esimerkkejä.

Svetlana Zhovnitskaja, nganasan, Taimyr: Nganasanin kirjakielen ”äiti” Svetlana Zhovnitskaja oli osallistujajoukon vanhin, mutta täsmälleen yhtä energinen, kuin 30 vuotta nuoremmat kanssaosallistujat. Nganasaneja on laskentatavasta riippuen joitakin satoja, joista kielenosaajia huomattavasti pienempi määrä. Zhovnitskaja on tehnyt valtavan työn nganasanin kirjakielen kehittämisessä, mm. aapisten ja oppimateriaalien luojana. Tällä hetkellä hän on taustavaikuttajana mm. nganasanin ”kielipesissä”, päiväkotien omakielisissä ryhmissä. Projektissa Zhovnitskaja lupasi auliisti apuaan erilaisille hankkeille ja ainakin ”Puhuva nukke”- hanke tulee näkemään päivänvalon myös Taimyrilla.

Ljudmila Karpova, Marinmaa: Nuori marilainen radiojuontaja työskentelee Mari El Radiossa. Marinkielisessä radio-ohjelmassa Karpova on kesän ja syksyn aikana alkanut järjestää kilpailuja, joissa keksitään marinkielisiä vastineita venäjänkielisille sanoille. Keskustelunaiheiksi seminaarissa nousivat, miten uusia ilmauksia saadaan vakiinnutettua eri alueille ja mikä eri alueilla toimivien termistö-orfografisten komiteoiden (TOK) rooli sanastotyössä tulisi olla.

Oleg Efgrafov: Tverinkarjalaisten nuorten innostava edustaja brändäsi itsensä ”karuksi karjalaiseksi pojaksi” (суровый карельский парень). Tverin nuoret ovat innostuneita karjalaisten matkailureittien kehittämisestä ja he ovat aktiivisesti järjestäneet osana kansainvälistä Ravintolapäivää suosituksi tulleen ”Kylläinen Karjalan hirvi” – ravintolan (Сытый карельский лось)

Merja Pikkarainen: Suomalainen tutkija oli osallistujana muiden joukossa ja esitteli suomalais-ugrilaisten kansojen edustajien kielielämänkertoja käsittelevää tutkimushankettaan: Miten kielitaito on siirtynyt tai ollut siirtymättä sukupolvelta toiselle? Kenttätyötä on tehty jo mm. Marinmaalla ja Mordvassa ja seminaarin päätyttyä Pikkarainen jäi vielä Hanti-Mansian kierrokselle. Muita osallistujia kiinnosti erityisesti, mitä tutkimukseen vastaajat ja heidän yhteisönsä itse saavat osallistumisesta. Pikkaraisen on tarkoitus tutkimusten perusteella tehdä yhteenvetoa, joka aikanaan palautuu kansojen nähtäväksi.   

Elena Bazilevskyh: Tatarstanin Kazanissa asuva Elena Basilevskih on udmurttidiasporan nuori edustaja. Tatarstanissa on perinteisesti paljon udmurtteja, mutta suuriin kaupunkeihin, erityisesti Moskovaan ja Pietariin on syntynyt uusiakin suomalais-ugrilaisia keskittymiä, kuten marilaisten, mordvalaisten ja udmurttien yhteisöjä. Elena on käynyt oikeustieteellisen koulutuksen ja osallistui seminaarissa YK:n alkuperäiskansojen julistuksen muokkaamiseen lapsiyleisölle.  

Marija Pogodajeva: Nenetsian Narjan-Marissa asuva Maria Pogodajeva on ”kaupunkinenetsi”, jonka perheessä ei ole enää harjoitettu poronhoitoa ja siihen liittyvää liikkuvaa elämäntapaa. Pogodajevaa kiinnostaakin erityisesti, miten kieltä ja kulttuuria siirretään lapsille kaupunkioloissa. Seminaarissa hän esitteli ideaansa ”kota-questistä”, lapsille suunnatusta seikkailua, joka interaktiivisten tehtävien kautta kertoo nenetsien elämäntavasta.

Elena Variksoo: Nuori seto (oma nimitys erotuksena viron kieleen pohjautuviin nimityksiin setu ja setukainen) esitteli innostuneesti kansansa elämää Venäjällä Pihkovan läänissä Viron rajan pinnassa. Setot ovat ottaneet aimo harppauksia kulttuurinsa tuotteistamisessa, esimerkiksi vuosittaisessa Pekko-kuninkaan valinnan kautta.

Mitä tästä eteenpäin?

Osallistujat jatkavat nyt työskentelyään verkon välityksellä ja marraskuun loppuun mennessä työstävät projektihakemukset hankkeen ohjausryhmän käsiteltäväksi. Osa osallistujista varmasti tullaan näkemään myös aikanaan Lahden suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa kesäkuussa 2016.

Kiinnostus kansalaisjärjestötoimintaan on pysynyt korkealla tasolla, mistä kertoo sekin, että hankkeeseen haki vuonna 2015 ennätysmäärä osallistujia, 145 henkilöä. Monenlaisia haasteita on eri alueilla, mutta kansojenvälisissä kohtaamisissa ne eivät suoraan tule esiin. Toisten samanhenkisten tapaaminen antaa uskoa ja voimia myös omaan tekemiseen. Intoa riittää ja uutta sukupolvea tulee mukaan toimintaan. Esimerkiksi Hanti-Mansian järjestöjen toiminta näyttäytyi monipuolisena ja koko laajan alueen kattavana. 20-vuotisjuhlaansa lokakuussa viettänyt nuorisojärjestö MOOUN (Obin-ugrilaiset nuoret) tekee uuden puheenjohtajansa Viktor Bankin johdolla kaikkiin suuntiin avointa yhteistyötä.

Riku Savonen

riku.savonen@venajaseura.com