Suomi-tekijä Venäjän politiikassa

Olen juuri ilmestyneessä kirjassa Itsenäisyyden ilmansuunnat käsitellyt teemaa, jonka yleisnimeksi voisi merkitä Suomi-tekijän Venäjän politiikassa. Teemaa on tutkittu Petroskoin yliopistossa ja olen lukuisissa kontakteissa venäläisiin virkaveljiin törmännyt tähän aihepiiriin. Suomessa teemasta ei ole keskusteltu ja sen olemassaolo on lähinnä kielletty. Näin myös historioitsijoiden piirissä.

Selvin ajanjakso, josta aihepiiri on nostettavissa esiin, sattuu Venäjän Karjalaan 20- ja 30-luvuilla, kun Venäjän Karjalasta piti tehdä suomalais-karjalainen sosialistinen tasavalta Edvard Gyllingin johdolla ja Suomen sisällissodassa tappion kärsineiden punaisten avulla. Joukkoon on liitettävissä vielä ne Amerikkaan 30-luvun alussa työn perään muuttaneet suomalaiset, jotka sittemmin siirtyivät Petroskoihin sosialistista valtiota rakentamaan. Gylling tähtäsi siihen, että myöhemmin tähän suomalais-karjalaiseen sosialistiseen luomukseen olisi liitetty Suomi ja Skandinavian maista Ruotsi ja Norja. Tämä kaikki samaan aikaan kun virallinen Suomi harjoitti sabotaasia itärajan takana ja Akateeminen karjala Seura loi Suur-Suomea linjalla Laatokka, Syväri, Ääninen, Vienan joki, Vienan meri ja Kuola.

Hitler nousi valtaan 1933 ja silloin Suomi-tekijä nousi keskeiseksi Neuvostoliiton luoteisrajoilla. Kirov murhattiin 1934 ja Gylling syrjäytettiin 1935. Petroskoin tasavallassa alkoi epäluotettaviksi laskettujen suomalaisten likvidointi. Tämä työ oli tehty, kun Molotov-Ribbentrop sopimus avasi Neuvostoliitolle tien rajakysymyksen ratkaisemiseksi. Alkoi Talvisota.

Suomessa olisi viimeistään 1935 pitänyt tietää paremmin, mihin Neuvostoliitto pyrki Suomen kautta tulevan vaaran torjumiseen. Valkoisella Suomella ei ollut siihen kuitenkaan mitään valmiuksia tai eväitä.

Sotien jälkeen Suomi-tekijää säädeltiin YYA-sopimuksella. Kuvaan kuuluu Suomen puolueettomuuspolitiikka, joka multilateraalisesti hyödytti Neuvostoliittoa, mutta piti bilateraalisesti torjua.

Suomen ja Venäjän kulttuurifoorumi järjestettiin Petroskoissa 24-27.9. Foorumi antoi tilaisuuden tarkastella Tätä Suomi-tekijää nykytilanteen valossa. Suomen ja Venäjän kulttuuriministerit loistivat poissaolollaan. Foorumi on siirtynyt virkamiestasolle.

Suomen ja Venäjän talouskomissio on pitkään ollut toimintakyvytön. Tämä on johtunut siitä, että Suomen puolella ei ole ollut puheenjohtajaa ja Venäjän puolen puheenjohtaja on Dmitri Kosac, jonka vastuulla on Krimin alue. Ei voida olettaa, että suomalaiset haluaisivat olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Suomi on soveltanut EU:n määräämiä pakotteita suurvaltanaapuriinsa ja laittanut sitten vielä päälle oman erityislisänsä. Venäjä on vastannut omilla pakotteillaan.

Suomi kieltäytyy korkean tason poliittisista ja virkamieskontakteista Venäjään, elleivät ne ole hyödyllisiä. Vain muutama kontakti tämän hallituksen aikana on ollut hyödyllinen.

Suomi ei päästä alueelleen multilateraalisiin konferensseihin EU:n pakotelistalla olevia Venäjän johtajia. Tämän kohtalon koki ETYJ-parlamentaarikkojen kokous. Barents-alueen yhteistyön johto on ollut Suomella ja siinä esiintynyt osaamattomuus ja Venäjän johtajien halventaminen sai venäläiset boikotoimaan alueen parlamentaarikkojen kokousta. Tästä on näköjään tulossa malli Suomen järjestämille parlamentaarikkokokouksille. Ulkoministeri Lavrovin vierailu Suomeen Barents-asioissa on ollut suunnitteilla, mutta senkin päälle on nyt nousemassa epäilyksen pilviä.

Suomi kuuluu poliittisesti ja taloudellisesti Saksan etupiiriin ja kaikki Saksan ja Venäjän erimielisyydet on siirretty sellaisinaan Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Sotilaallisesti Suomi on Yhdysvaltain sateenvarjon alla ja isäntämaasopimuksen nojalla NATO ja Yhdysvallat ovat oikeutettuja toimintaan Suomen alueella. Suomi ja Venäjä ovat tätä kautta sotilaallisessa vastakkainasettelussa Itämerellä, jossa sotilaallinen jännitys on nousussa.

Venäjä on ryhtynyt vastatoimiin Suomen ja Venäjän rajalle sijoitettujen joukkojen vahvistamiseksi.

Suomen ja Venäjän välillä ei ole enää normaalia viestintäkäytäntöä, joka takaisi jonkinasteisen viestien ymmärtämisen ja huomioonottamisen.

Tässä tätä Suomi-tekijää listattuna tämän päivän perspektiivistä. Sanotaan, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät ja normaalit. Mielestäni tätä liturgiaa tulisi päivittää ajan tasalle tai sitten ryhtyä toimenpiteisiin, että ne todella olisivat hyvät ja normaalit.

 

Kommentit

Miten maamme ulkopolitiikan

Miten maamme ulkopolitiikan tärkein asia - suhteemme Venäjään - on varaa alentaa tälle lapsekkaalle tasolle?
Haluavatko nykyiset poliitikot jälleen uhrata suomalaisia nuoria miehiä kymmeniä- ja satojatuhansia sairaan vihapolitiikkansa alttarille?
Nyt on vain niin, että nykypolvet eivät enää lähdekään käskystä, mihin lähtöön tahansa, laittamaan henkeään alttiiksi, kuten meitä vanhemmat sukupolvet vielä herrauskovaisina niin auliisti tekivät.
Suomen kansa ei ole yhtä seikkailu- ja uhrimielistä, kuin omaan tärkeyteensä ja piittaamattomuutensa tukehtuvat poliitikkoparkamme.
Kansan tulisi tarkoin harkita äänestyspäätöksiä tehdessään, että eivät äänestelisi nykyisen kaltaisia mitättömiä tyhjäpäitä maamme johtopaikoille.
Suurkiitos Heikki Talvitielle hänen aina asiapitoisista ja järkevistä analyyseista maamme ulkopolitiikan saroilla!

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.