Ulko- ja turvallisuuspoliittisia markkeerauksia

Suurlähettiläspäivillä tänä vuonna pidetyt puheet valtiojohdon taholta ovat herättäneet ansaittua huomiota niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kansainvälisesti jännittynyt tilanne on vaatinut myös Suomen johdolta määrittelyjä, joilla pyritään asemoimaan Suomi tässä jännittyneessä tilassa ja luomaan Suomen toimille ennustettavuutta, joka on kaiken ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusta pienelle maalle.

Venäjää on näissä puheissa käsitelty ja puheiden sanavalinnat tässä suhteessa ovat tärkeitä ja merkityksellisiä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi näkevänsä Suomen turvallisuusaseman kokonaisuutena, joka seisoo useamman pilarin varassa. Niitä ovat kansallinen puolustus ja turvallisuus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä kansainvälinen järjestelmä. Hän myös totesi, että mitä useampia pilareita meillä on, mitä vahvempia ne kannaltamme ovat ja mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa, sitä vakaampi on Suomen asema. Edelleen Niinistö sanoi, että vaikka Suomen ja Venäjän keskinäiset suhteet ovat edelleen varsin hyvät, heijastuu laajempi kriisi myös niihin. Niinistö myös toteaa, että Venäjän kanssa ylläpidämme keskusteluyhteyden kaikilla tasoilla ja rakennamme yhteistyötä kaikkialla siellä, missä se on mahdollista ja hyödyllistä.

Ulkoministeri Timo Soini puhui myös tulevaisuudesta. Ajan mittaan on EU:n ja Venäjän löydettävä yhteistyön sävel. Yhteiset intressit ja haasteet eivät ole kadonneet minnekään. Kumppanuuden alkuperäinen motiivi – laajan yhteistyön ja vakauden alueen luominen Eurooppaan – on edelleen ilmeinen. Nykyisellä tiellä jatkaminen pitää sisällään merkittäviä riskejä meille kaikille. Tämän kehityksen myötä kaikki häviävät. Euroopassa ei haluta eikä toivota Venäjän eristyvän. Ulkoministeri totesi myös, että hallituksen Venäjä-politiikan koordinaatio on nyt entistäkin tärkeämpää. Vallitsevissa olosuhteissa on Venäjän kanssa ylläpidettävä säännöllistä vuoropuhelua kansainvälisen tilanteen lisäksi lähialueiden ja Itämeren alueen kysymyksissä. Nykytilanteessa yhteistyötä jatketaan niillä aloilla, joilla tämä on mahdollista.

Puheista heijastuu nyt selvä huoli siitä, että kansainvälinen tilanne saattaa kriisiyttää Suomen ja Venäjän suhteet ja että Suomen tulee myös itse toimia siten, että keskusteluyhteys Venäjään säilyy ja että Suomi voi siten valvoa myös omia etujaan. Näen asian niin, ettei Suomen linjassa näy mitään radikaalia muutosta ja muutkin pilarit kuin Venäjä huomioidaan. Silti säännöllisen vuoropuhelun korostaminen antaa toivoa siitä, että Suomi huolehtii omista intresseistään Venäjän suuntaan myös bilateraalisesti. On varmaan realismia todeta, että tässä toimitaan mahdollisuuksien rajoissa. Tärkeätä on kuitenkin myös se, että itse edistämme näiden mahdollisuuksien realisoitumista.

Tasavallan presidentti otti esille myös Baltian puolustuksen ja totesi, että Suomi ei ole asemassa, jossa se voisi antaa muille sellaisia sotilaallisia turvatakuita, joita sillä itselläänkään ei ole.

Olen tällä palstalla usein käsitellyt sitä paralleelia, mikä on vallinnut Ruotsin ja Suomen sekä toisaalta Suomen ja Baltian maiden välillä. Ruotsi on katsonut, ettei se voi antaa Suomelle turvatakuita, mutta Suomen itsenäisyys on Ruotsin intresseissä. Tämä on ollut se aksiooma, jonka puitteissa Ruotsi on pelannut ja siinä on ollut meidänkin mahdollisuus toimia tämän mukaisesti yhteistyössä Ruotsin kanssa. Samoin Suomi ei voi taata Baltian maiden itsenäisyyttä, mutta Baltian maiden itsenäisyys on Suomen intresseissä.

On vielä huomionarvoista, että Tasavallan presidentti käsitteli hallitsemattomien pakolaisvirtojen ongelmaa Euroopalle. Kiitos lankeaa Angela Merkelille, joka otti aloitteen tässä asiassa ja että siihen saataisiin ratkaisuja, jotka ylläpitäisivät edes jonkinlaista vakautta niissä EU-maissa, joihin pakolaiset lopulta päätyvät.

Suurlähettiläspäivillä pidetyt puheet ansaitsevat kiittävän huomion osakseen. Nyt pitäisi saada aikaan konkretiaa, joka loisi puheiden luiden ympärille lihaa ja lihaksia.

 

Kommentit

Venäjä on ja tulee olemaan

Venäjä on ja tulee olemaan merkittävä tekijä Euroopassa ja laajemminkin.Loppupeleissä kaikki,mukaanlukien esim. USA ,haluavat tai niiden on pakko olla yhteyksissä Venäjään.Joidenkin enemmän,joidenkin vähemmän.
Luettuani tänään esim. Heikki Talvitien ansiokasta kirjaa Venäjä,Venäjä,Venäjä tahtoisin todeta,että kellekään muulle Suomen itsenäisyydellä ei ole KRIITTISTÄ merkitystä kuin suomalaisille itselleen.Ei edes Ruotsille.Briteista tai jenkeistä puhumattakaan.On totta,kuten Talvitie toteaa,että Suomen itsenäisyys on Ruotsin intresseissä.Mutta Ruotsi on tottunut tulemaan toimeen ja selviytymään valtiona jo kohta puoli vuosituhatta tilanteessa jo toisessakin.Monessakin mielessä erittäin pätevä valtio ja kansakunta,jonka kanssa on syytä ja hyödyllistä olla välilöissä alalla jos toisellakin.
Jos Suomi olisi vaikka liitetty Neuvostoliittoon v. 1939 tai myöhemmin,ei se sveduille olisi mikään katastrofi ollut.He olisivat sen hanskanneet.
Mutta Suomenkin ja suomalaisten on aika ajatella,että olemme tulleet jäädäksemme valtiona.
Ainakin toistaiseksi.Sanotaan vaikka seuraavat 700 vuotta... Mikäänhän ei ole ikuista.Ei edes USA,vaikka ystäväni siellä eivät tahdo kertomaani uskoa.
Lauri Huuskonen,53v.,Tampere

Suomihan pyrkii itse

Suomihan pyrkii itse itseltään tuhoamaan turvatakuita, mm. kieltämällä itseltään maamiinat. Miten Suomi estää pienten vihreiden miesten saapumisen maahan, jos sitä ei voida estää jollakin tehokkaalla asejärjestelmällä. Venäjällä on monia sotilaallisia keinoja tunkeutua maahan ja kaikkiin pitää olla esto olemassa.

Ruotsin ja Venäjän selviytiskeinot ovat melko erilaiset. Venäjä voi järjestää sisäisen tai ulkoisen konfliktin. Hyviä esimerkkejä ovat nykysin Krim ja Ukraina, joihin maa on tunkeutunut. Venäjän selvitymiskeinoja täytyy rajoittaa ulkopuolelta, koska ne ovat niin haitallisia sen pienemmille naapurivaltioille.

Suomen selvitymiskeinot ovat hieman toisenlaisia kuin Ruotsin, koska Suomella on konkreettinen maaraja Venäjän kanssa. Venäjän läheisyys sanelee melko pitkälle Suomen selvitymiskeinot pitkässä juoksussa. Suomella täytyy olla vastaavia asejärjestelmiä kuin Venäjällä, tämän lisäksi se tarvitsee huippunykyaikaista aseistusta, jolla varmistetaan puolustuksen pitävyys tilanteessa kuin tilanteessa.

Esim. vuonna 1809 Venäjä valloitti Suomen liian helposti. Suomessa ei ollut riittäviä selvitymiskeinoja siihen maailman aikaan. Tämä johti kehityksen hidastumiseen Suomessa ja ajautumisen Venäjän/NL:n sateliitiksi myöhemmin.

Kehityksen taantumisesta voi mainita vaikkapa kunnallis ja kansakoulu uudistuksen. Kunnallisuudistus toteutettiin Euroopassa yleisesti 1800-luvun alkupuolella, mutta Suomessa vasta 1800-luvun loppupuolella. Viivästyminen johtui siitä että Suomi oli osaa Venäjää ja siellä uudistus aloitettiin kymmeniä vuosia myöhemmin kuin Euroopassa. Ongelma johtui siitä että uudistus omaksuttiin hyvin myöhään Venäjällä ja Suomen täytyi kahlata koko Venäjän hallintojärjestelmä ja byrokratia läpi, ennenkuin ne voitiin aloittaa Suomessa.

Tsaari antoi vain toimeenpanevan asetuksen asiasta, mutta sitä ennen laki kävi läpi varmasti melkoisen ruljanssin. Jos Suomi olisi ollut tuolloin osa länttä, kunnallis- ja kansakoulu uudistus olisi toteutettu huomattavasti aikaisemmin. Suomi olisi siinä tapauksessa nykyisin huomattavasti vauraampi ja kypsempi valtio kuin nykyisin, Ruotsin kaltainen valtio, joka osaisi suojella myös omia intressejään.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.