Venäjän-kauppa

Der Spiegel on raportoinut siitä, että Yhdysvallat on vaatinut kovaa pakotekuria EU-mailta ja samaan aikaan se on itse lisännyt kauppaansa Venäjän kanssa. Der Spiegel listaa erityisesti saksalaisten junakaupat, jotka nyt ovat menneet Kiinaan. Muistissahan on myös Ranskan telakoilla valmisteilla olleet kaksi sota-alusta, joiden kaupat Ranska joutui perumaan Yhdysvaltain painostuksesta. Yhdysvaltalaisfirmoista Bell on tehnyt tuottavan sopimuksen Rostecin kanssa. Rostecia johtaa Sergei Tschemesov, joka on amerikkalaisten pakotelistalla. Boeing on myös dynaamisessa vaiheessa Moskovassa. Se rakentaa Venäjän pääkaupunkiin 1200 työntekijän kehityskeskusta.

Viime vuonna Yhdysvallat lisäsi kauppaansa Venäjän kanssa 6%. Samaan aikaan viime vuoden osalta voitiin EU-maiden keskiarvona laskea 10% lasku EU-maiden ja Venäjän välisessä kaupassa. Suomi onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Viime vuonna Suomen kauppa Venäjän kanssa laski 16%. Viennin osalta laskua oli 14% ja tuonnin 18%. Tämä sinä aikana kun edellinen hallitus oli asettanut tavoitteekseen vientiponnistusten lisäämisen ja että sillä saataisiin Suomi nousuun. Firmojen tukijana Venäjän kaupassa on yleensä ollut ulkomaankauppaministeri, joka valtioneuvoston päätöksen mukaan ei koko viime hallituskautena käynyt Venäjällä saati sitten ottanut firmojen huolia omakseen. Ihmeellistä onkin, että ulkomaankauppaministerin posti on säilytetty nykyisessä Sipilän hallituksessa. Jos turhasta piti karsia, niin tässä olisi ollut hyvä esimerkki.

Siis Suomi on pakotepolitiikassaan solidaarinen. Nyt voi jo hyvin kysyä kenelle Suomi on solidaarinen? Voitaisiinko vähitellen koetella mallia, jossa Suomi olisi solidaarinen omille firmoilleen ja alueilleen, joita lännen pakotepolitiikka kuristaa enemmän kuin Suomen pakotteiden päällepäsmäreitä.

Olin museopäivillä Lappeenrannassa ja siellä Lappeenrannan kärkipoliitikot kertoivat minulle, että ilmassa on pientä toivoa. Jos ennen pakotepolitiikkaa venäläinen turisti jätti Lappeenrantaan keskimäärin 350 euroa, niin luku on tällä hetkellä noin 250 euroa. Vaikka laskua on 100 euroa, niin toiveikkuus liittyy siihen, että alimmillaan luku oli vielä pienempi ja että pientä nousua on havaittavissa. Valitettavasti ei voida sanoa, että tässä olisi valtiovallalla ollut mitään roolia. Rooli on pikemminkin ollut puhtaasti aluetta kuristava. Kun tähän vielä lisätään median vihakampanja kaikkea venäläisyyttä vastaan, niin on myönteistä kehitystä pidettävä pienenä ihmeenä.

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev on onnitellut Suomen uutta pääministeriä Juha Sipilää. Medvedev käyttää onnitteluissaan Suomen ja Venäjän perussopimukseen liittyvää henkeä ja sanastoa. Kaupan ja kulttuurin alueilla hän toivoo aktiivista otetta molempien maiden parhaaksi. Presidentti Niinistö on muutaman kerran soittanut  kollegalleen Putinille. Siis Suomi ei ole estynyt ainakaan  käymästä Venäjän kanssa keskustelua puhelimitse. Samoin voitaisiin ajatella, että pääministeri Sipilä noudattaisi kansainvälistä kohteliaisuutta ja kiittäisi pääministeri Medvedeviä onnittelusähkeestä. Siitä tuskin tulisi Yhdysvalloilta ja Saksalta moitteita ja senhän nyt voisi laatia asiasisällöltään niin olemattomaksi kuin halutaan. Pääasia kuitenkin olisi, että syntyisi kontakti.

Kontaktit ovat vähenemässä muutenkin Venäjään. Heidi Hautala kuuluu niihin, jotka eivät voi enää matkustaa Venäjälle. Venäläiset ovat julkaisseet vastineen EU:n mustalle listalle ja näyttäisi siltä, että tämä kierre vain tulee jatkumaan, kun EU:n pakotteista päätetään kesällä. Huolestuttavampaa on kuitenkin se, että eräät suomalaisten firmojen kannalta tärkeät henkilöt ovat kokeneet saman kohtalon ja näitä tapauksia ei julkisteta Venäjän puolelta. Me tiedämme niistä vain, jos suomalaiset firmat itse tulevat ulos omalla informaatiollaan. Suomalaisten firmojen edun mukaista ei kuitenkaan ole julkistaa näitä tietoja. Kärsivät nahoissaan eikä valtiovalta ole enää tässä vaiheessa kykenevä käymään tuloksellista kahdenvälistä keskustelua Venäjän kanssa.

Firmat luottavat nyt East Officeen ja Eurofactsiin. Molemmilla on hyvät kontaktit venäläisiin toimijoihin kaupan kannalta keskeisissä administraatioissa. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin se, että firmojen johtoon nousisi henkilöitä, joiden kontaktit ulottuisivat mahdollisimman korkealle Venäjän presidentin ja pääministerin administraatioissa. Meillä on ollut muutama tämän tason johtaja, mutta hekin ovat eri syistä luopuneet näistä positioista. Eikä yleinen ilmapiiri maassa ole kovin houkutteleva tämän kaltaisiin yrityksiin, vaikka sanotaankin, että raha ei haise.