Hallitusneuvottelut pimennossa

Maata mullistavien eduskuntavaalien tuloksena Säätytalossa neuvotellaan nyt vaalit hävinneiden puolueiden toimesta uutta hallitusta. Neuvottelukatkon aiheutti vain Portugalin tukipaketista äänestäminen. Se tuotiin eduskuntaan vanhan toimitusministeristön toimesta, koska nyt hallituskokoonpanosta neuvottelevien puolueiden kaikki osapuolet eivät olleet valmiit hyväksymään pakettia. Hallitus, joka on ollut melkein koko ajan toimitusministeristö, on siis tuonut eduskuntaan vain Eurooppa-politiikkaa koskevia asioita, joilla päätöksillä lisätään pahimmillaan Suomen ulkomaista velkaa miljardeilla. Ymmärtääkseni kansalaiset eivät välttämättä antaneet vaaleissa tuomiota Euroopalle. Tuomio tuli Suomen hallituksen tapaan käsitellä Suomen taloudelliseen tilanteeseen oleellisesti vaikuttavia lainapäätöksiä ikään kuin Suomi olisi jonkin näköinen ajopuu muiden EU-maiden heiteltävänä.

Kansalaisten protestista on nyt ollut se hyöty, että vaikka hallitus on kikkaillut Portugali-päätöksen ohi vaalien tuloksen, niin periaatteessa vanhan hallituksen jäsenet ovat myöntäneet, että Suomi voi vaatia lainoilleen vakuuksia ja ehtoja. Suomen edut ovat nyt tulleet kuvaan mukaan ja jos uusi hallitus ne sivuuttaa niin veikkaan maahan vakavaa demokratian kriisiä.

Ruotsin valtiovarainministeri ilmoitti tässä taannoin, että Ruotsilla ei ole isompia sijoituksia Portugalissa, joten ei ole Ruotsin etujen mukaista osallistua Portugali-pakettiin. Kuinka toisenlaista kaikki onkaan lahden toisella puolella. Tästä lausunnosta ei syntynyt mitään valtiovarainministeriön virkamiesten laulukuoroa, jossa olisi uhattu Ruotsin veronmaksajia ja äänestäjiä sillä, että jos Ruotsi ei tue pakettia, niin koko Eurooppa kaatuu ja Ruotsin talous sen mukana. En myöskään havainnut, että Ruotsin EU-komissaari olisi käynyt haukkumassa ruotsalaiset veronmaksajat ja hallituksen pystyyn siitä, että Ruotsi ei osallistu pakettiin. En ole ihan varma, mutta uskon, että Olli Rehn ei käynyt Tukholmassa haukkumassa ja uhkaamassa ruotsalaisia niin kuin hän teki suomalaisille Helsingissä.

Tästä kait sitten johtuu, että uutta hallitusta kasataan täydellisessä uutispimennossa. Voin osin ymmärtää ne syyt, miksi näin tehdään, mutta epäilen pahasti, että kun totuus sitten lyödään kaikkien silmille yhdellä kertaa, niin uuden hallituksen tie ei sillä ainakaan siliä.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jätettiin vaaleissa melkein koskemattomaksi ja kaikki huomio meni Eurooppa-politiikkaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei tullut vaaliteemaa, koska puolueet eivät voineet keskenään eivätkä sisällään sopia Suomen suhtautumisesta NATOon. Kun NATOn kannatus kansan keskuudessa on vain hieman yli 20%, niin oli tämä turvallisinta käytöstä kaikkien puolueiden osalta. Se, että kokoomus ei nostanut NATOa vaaliteemaksi, pienensi puolueen tappiota, näin uskon.

Kun tietoa pantataan, niin sitten annetaan huhuille siivet. Jos hallitusneuvotteluista nyt jotain tiedetään, niin se, että kokoomuksen ulkoministeri Alexander Stubb ajaa hallitusohjelmaan uutta NATO-kantaa, joka olisi viime hallitusohjelmaa myönteisempi jäsenyydelle. Siis jälleen kerran aiotaan verhojen takana vetää äänestäjiä nenästä. Kokoomus tulee tästä ihan varmasti kärsimään ja uskonkin, että tieto on vuodatettu muiden taholta julki. Tarina on lisäksi uskottava tuntien Stubbin NATO-mieltymykset.

Sen sijaan mitään ei ole kuulunut siitä, miten hallitus aikoo muotoilla Venäjä-politiikkansa. Luulisi nyt jo viimeistään olevan itsestään selvää, että edellisten hallitusten ympäripyöreät Venäjä-ohjelmakohdat voitaisiin korvata asiapitoisilla ja konkreettisilla esityksillä siitä, miten hallitus aikoo hoitaa Suomen kahdenvälisiä suhteita Venäjään. Venäjän merkitys Suomelle, eikä vähiten Euroopan ahdingon takia, on jälleen nousussa ja tämän asian huomioiminen hallitusohjelmassa olisi ensiarvoisen tärkeätä.

Heikki Talvitie

Toukokuu 2011