Etusivu
Matkat ja viisumit
Venäjänmatkat
- VenäjänMatkat 2012
- Volgan-risteily
- Siirry Moskovan aikaan
- Azerbaidzhan
- Onnikalla Vienan Karjala ja Solovetsk
- Luontomatka Paanajärvelle
- Pietarin kevät
- Vallankumousbiletystä Pietarissa
- Pietarin Naisten Kymppi
- Kirjallisuusmatka Kannaksen kautta Pietariin
- Ostoksia ja nähtävyyksiä Pietarissa
- Hyvä tietää!
- Matkan varaaminen
- Omalla porukalla Venäjälle
- Ruplan kurssi
Viisumipalvelut
Kielikurssit
Omatoimimatkat / Sputnik
Matkailu avartaa
Kulttuuri- ja projektitoiminta
Aluetoiminta
Osastopalvelut
Venäjä-tieto
Kirovin alue (Kirovskaja oblast)
asukasluku: 1.503.500 (2002), väestön tiheys 12,4 hlö/km2
pinta-ala: 120.800 km2
pääkaupunki: Kirov (vuoteen 1781 Hlynov, 1781-1934 Vjatka) 457.400 as/2002
hallinn.jako: 39 piiriä, 19 kaupunkia
sijainti: Itä-Euroopan tasangon itäosassa, Komin, Mari Elin ja Udmurtian tasavaltojen välissä
tärkeimmät joet: Kama, Vjatka
teollisuus: koneenrakennusta, metallinjalostusta, raskasta ja kevyttä metalliteollisuutta, kemian-, metsä-, puunjalostus-, kevyt- ja elintarviketeollisuutta, fosfaattien tuotantoa
teoll.keskukset: Kirov, Slobodskoi, Kotelnitsh, Omutninsk, Kirovo-Tshepetsk, Vjatskie Poljany
maatalous: karjanhoitoa, viljan, pellavan ja vihannesten viljelyä
Paikallishallinto: Kuvernööri
Alueduuma
Korjakkien autonominen piirikunta (Korjakskij avtonomnyi okrug)
Asukasluku: 25.100 (2002), väestön tiheys 0,08 hlö/km2
Pinta-ala: 301.500 km2
Pääkaupunki: Palana (kaupunkityyppinen taajama). Koko piirikunnassa on 5 taajamaa.
Sijainti: Kamtshatkan niemimaan pohjoisosassa ja osin niemimaan pohjoispuolella. Idässä piirikuntaa huuhtelee Beringin meri ja lännessä Ohotan meri.
Teollisuus: Elintarviketeollisuutta ja ruskohiilen tuotantoa
Maatalous: Kalastusta, poronhoitoa, turkistarhausta ja metsästystä
Paikallishallinto: Kuvernööri
Piirikuntaduuma
Kostroman alue (Kostromskaja oblast)
asukasluku: 736.600 (2002)
pinta-ala: 60.100 km2
pääkaupunki: Kostroma (279.400 as/2002)
hallinn.jako: 24 piiriä, 11 kaupunkia
sijainti: Itä-Euroopan tasangon keskiosassa, Moskovasta koilliseen Jaroslavlista
tärkeimmät joet: Volga, Kostroma, Vetluga
teollisuus: kevyttä ja puunjalostusteollisuutta, koneenrakennusta, elintarviketeollisuutta, taidekäsityötä (kultasepänteollisuutta)
teoll.keskukset: Kostroma, Sharja, Nerehta, Galitsh, Bui, Manturovo, Krasnoje-na-Volge
maatalous: viljaa, pellavaa, vihanneksia, karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueduuma
Krasnodarin aluepiiri (Krasnodarskij kraj)
Asukasluku: 5.125.200 (2002), väestön tiheys 67,4 hlö/km2
Pinta-ala: 76.000 km2
Pääkaupunki: Krasnodar (-1920 Jekaterinodar) 644.800 as./2002
Sijainti: Kaukasus-vuorten länsiosassa ja Kubanin-Asovan alangolla, luoteessa rajoittuu Asovanmereen ja lounaassa Mustaanmereen. Aluepiirin keskellä sijaitsee Adygian tasavalta.
Teollisuus: elintarve- ja kevyttä teollisuutta, koneenraken-nusta, metalli-, sementti- ja puunjalostusteolli-suutta, maakaasun ja öljyn porausta
Teoll.keskukset: Krasnodar, Armavir (193.900 as/2002), Novorossijsk (231.900 as/2002), Kropotkin (77.200 as), Tihoretsk (68.100 as), Jeisk (80.500 as), Sotshi (328.800 as/2002)
Maatalous: viljaa, sokerijuurikasta, tupakkaa, eteerisiä öljykasveja, hamppua, puutarhanhoitoa, viinitar-hausta ja viininvalmistusta, teenviljelyä, karjanhoitoa
Muuta: Aluepiirin alueen Mustanmeren rannikko on eräs Venäjän tunnetuimmista parantola- ja kylpyläalu-eista. Tunnetuimpia kylpyläkaupunkeja ovat: Sotshi, Anapa, Gelendzhik, Jeisk, Gorjatshij kljutsh, Tuapse
Paikallishallinto: Aluepiirin hallinnon päämies (kuvernööri)
Lakiasäätävä kokous
Krasnojarskin aluepiiri (Krasnojarskij kraj)
Asukasluku: 2.966.000 (2002), väestön tiheys 1,3 hlö/km2
Pinta-ala: 2.339.700 km2
Pääkaupunki: Krasnojarsk (911.700 as/2002)
Hallinnollinen jako: 55 piiriä, 27 kaupunkia
Sijainti: Aluepiiri kattaa valtavan alueen Siperiassa ulottuen Jenisei-joen molemmin puolin Pohjoiselta jäämereltä Etelä-Siperian vuoristoon. Suurin osa aluepiirin pinta-alasta on taigametsää.
Teollisuus: värimetallurgiaa, koneenrakennusta, metalliteollisuutta, kaivosteollisuutta (hiiltä, rautamalmia, värimetalli- ja harvinaisten metallien malmia, kultaa, grafiittia) kemian- ja metsäteollisuutta, puunjalostusta, elintarve- ja kevyttä teollisuutta
Teoll.keskukset: Krasnojarsk, Norilsk (135.100 as/2002), Atshinsk (118.700 as/2002), Kansk (103.100 as/2002), Zheleznogorsk, Abakan, Tshernogorsk, Minusinsk
Maatalous: viljaa, pellavaa, hamppua, karjan- ja poronhoitoa, turkistarhausta ja -metsästystä
Paikallishallinto: Kuvernööri
Lakiasäätävä kokous
Kurganin alue (Kurganskaja oblast)
asukasluku: 1.019.500 (2002), väestön tiheys 14,3 hlö/km2
pinta-ala: 71.000 km2
pääkaupunki: Kurgan (345.700 as/2002)
hallinn.jako: 23 piiriä, 9 kaupunkia
sijainti: Länsi-Siperian tasangon eteläosassa, Kazakstanin rajalla
tärkeimmät joet: Tobol, Isetj
teollisuus: koneenrakennusta, kevyttä ja elintarviketeollisuutta
teoll.keskukset: Kurgan, Shadrinsk
maatalous: viljaa, karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueduuma
Kurskin alue (Kurskaja oblast)
asukasluku: 1.235.000 (2002), väestön tiheys 41,4 hlö/km2
pinta-ala: 29.800 km2
pääkaupunki: Kursk (412.600 as/2002)
hallinn.jako: 28 piiriä, 10 kaupunkia
sijainti: Keski-Venäjän ylängöllä, Moskovasta suoraan etelään
tärkein joki: Seim
teollisuus: rautamalmien louhintaa ja rikastusta, koneenrakennusta, sähkötekniikkaa, kemian-, elintarvike- kevyt- ja rakennusaineteollisuutta
teoll.keskukset: Kursk, Zheleznogorsk
maatalous: sokerijuurikasta, viljaa, puutarhanhoitoa, karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueduuma
Leningradin alue (Leningradskaja oblast)
väestö: 1.669.200 (2002), kansallinen koostumus: venäläisiä = 91,0 %, ukrainalaisia = 2,6 %, valkovenäläisiä = 1,8 %, suomalaisia = 1,0 % ja muita kansallisuuksia = 3,6 %
pinta-ala: 85.900 km2
pääkaupunki: Pietari (Sankt-Peterburg vuoteen 1914 ja uudelleen 1991 alkaen; Petrograd 1914-1924, Leningrad 1924-1991), asukkaita 4.661.200, joita ei lasketa mukaan Leningradin alueen asukaslukuun, koska Pietarin kaupunki on suoraan Venäjän Federaatioon kuuluva alue (subjekti).
hallinn.jako: 17 piiriä, 26 kaupunkia
tärk.vesistöt: Suomenlahti; joet: Neva, Olhavanjoki, Syväri, Vuoksi; järvet: Laatokka, Ääninen
teollisuus: koneenrakennusta, metalliteollisuutta, kemian-öljynjalostus-, puunjalostus- sekä paperi- ja selluloosateollisuutta, kevyttä ja elintarviketeollisuutta, rakennustarvikkeiden tuotantoa, alumiinin, palavankiven ja turpeen tuotantoa
teoll.keskukset: Pietari, Siestarjoki, Viipuri (80.500 as.), Kingisepp, Hatsina
tärk.satamat: Pietari, Viipuri ja sen ulkosatama Vysotsk (Uuras); Primorskissa (Koivisto) on jo otettu käyttöön uusi suuri öljysatama.
maatalous: karjanhoitoa, perunan ja vihannesten viljelyä
Paikallishallinto: Kuvernööri, Aluehallituksen puheenjohtaja
Lakiasäätävä kokous
Lipetskin alue (Lipetskaja oblast)
asukasluku: 1.213.400 (2002), väestön tiheys 50,3 hlö/km2
pinta-ala: 24.100 km2
pääkaupunki: Lipetsk (506.000 as/2002)
hallinn.jako: 18 piiriä, 8 kaupunkia
sijainti: Keski-Venäjän ylängöllä, n. 500 km Moskovasta eteläkaakkoon
tärkein joki: Don
teollisuus: rautateollisuutta, koneenrakennusta, metallinjalostusta, sähkötekniikkaa, rakennusainetuotantoa ja elintarviketeollisuutta
teoll.keskukset: Lipetsk, Jelets (116.700 as/2002), Dankov, Grjazi
maatalous: viljaa, karjanhoitoa, sokerijuurikasta, mahorkkaa, perunaa ja vihanneksia, puutarhanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Edustajaneuvosto
Magadanin alue (Magadanskaja oblast)
asukasluku: 182.700 as/2002, väestön tiheys 0,4 hlö/km2
pinta-ala: 461.400 km2
pääkaupunki: Magadan (107.000 as/2002)
hallinn.jako: 16 piiriä, 4 kaupunkia
sijainti: Venäjän Kaukoidässä Kamtshatkan ja Sahan tasavallan välissä Tyynenmeren rannalla.
tärkeimmät joet: Kolyma
teollisuus: kaivosteollisuutta (kultaa, hopeaa, tinaa, volframia, elohopeaa, hiiltä), elintarviketeollisuutta, koneenrakennusta, metalliteollisuutta
teoll.keskukset: Magadan, Susuman
maatalous: kalastusta, poronhoitoa, karjanhoitoa, turkistarhausta ja -metsästystä
Paikallishallinto: Kuvernööri
Alueduuma
Moskovan alue (Moskovskaja oblastj)
Pinta-ala: 47.000 km2
Väkiluku: 6.618.500 (2002)
Suurimmat kaupungit:
Elektrostal (146.100 as/2002), Ljubertsy (156.900 as), Kolomna (150.100 as), Mytishtshi (159.200 as), Podolsk (181.500 as).
Moskovan alue kuuluu Venäjän kehittyneimpiin ja tiheimmin asuttuihin. Venäjän 89 alueen joukossa se on bruttokansantuotteen mukaan 2. sijalla Moskovan kaupungin jälkeen (4,6% koko Venäjän BKT:sta) ja kansantulon mukaan 3. sijalla Moskovan kaupungin ja Tjumenin alueen jälkeen.
Alueen taloudessa tärkeimmällä sijalla ovat teollisuus, liikenne ja rakentaminen. Maatalous, elintarviketeollisuus ja sosiaalinen infrastruktuuri sen sijaan ovat heikosti kehittyneitä.
Luonnonvarat:
Tärkeimpiin luonnonvaroihin alueella kuuluu turve, jota on viime aikoina alettu myös jalostaa. Tuotanto on hajanaista ja sitä harjoittavat etupäässä pienyritykset. Moskovan alueella on noin 18% Venäjän fosfaattivaroista. Fosfaattilannoitteita viedään myös ulkomaille (Voskresenskin tehdas), mutta alan ympäristöongelmat ovat vielä pitkälti ratkaisematta. Alueella on myös lasiteollisuudessa ja valumuottien valmistuksessa tarvittavaa hiekkaa, erilaisia savilaatuja ja sementin raaka-aineita. Alueen pinta-alasta noin 45% on metsää, 39% maatalousmaata, 10% rakennettua tonttimaata ja noin 3% vesistöjä. Alueelle on tyypillistä suuri puutarhapalstojen määrä.
Teollisuus:
Moskovan alueella on runsaasti suuryrityksiä: yli 5.000 työntekijän tehtaita on 18, ja näistä 7:ssä on työntekijöitä yli 10.000. Alueella on 27 yritystä, joilla on monopoliasema koko Venäjän markkinoita ajatellen, esimerkiksi Podolskin ompelukonekonserni ja metrovaunuja rakentava Metrovagonmash. Suurimmat teollisuuden alat ovat koneenrakennus (33% alueen tuotannosta) ja tevanake (tekstiili-, vaate-, nahka- ja kenkä-) -teollisuus (20%). Muita tärkeitä aloja ovat metallurgia, turpeen, mineraalilannoitteiden ja sementin tuotanto sekä posliini- ja fajanssiteollisuus.
Koneenrakennuksen tärkeimmät alat ovat autoteollisuus (20%), sähkötekninen teollisuus (15%), tekstiili- ja elintarviketeollisuuden koneiden tuotanto (11,5%) ja kojeenrakennus (9%). Alueella tuotetaan 72% koko Venäjän kryogeenisistä (=kylmäfysiikan) laitteista, 59% metrovaunuista, 20% hisseistä ja 14% tekstiiliteollisuuden koneista. Alue on myös merkittävä kodinkoneiden tuottaja, siellä valmistetaan mm. 97% koko Venäjän ompelukoneista, 54% kameroista, 35% keittiön monitoimikoneista ja 11% pölynimureista.
Tevanake-teollisuuden tuotannosta 70% koostuu tekstiiliteollisuudesta. Alueella tuotetaan 18% koko Venäjän puuvillakankaista, 17% villakankaista ja 10% silkkikankaista.
Puolustusteollisuuden keskittymänä alue on 2. sijalla heti Moskovan jälkeen ohittaen näin sekä Leningradin alueen että Uralin teollisuusalueet. Tärkein puolustusteollisuuden aloista on raketti- ja avaruustekninen teollisuus, sitten tulevat lentokoneteollisuus, yleinen koneenrakennus ja elektroniikkateollisuus.
Rakennusaineteollisuus käyttää paikallisia raaka-aineita ja tuottaa mm. sementtiä, kalkkia, rautabetonielementtejä, vesikattolevyjä, ja linoleumia.
Teollisuuden infrastruktuurit:
Moskovan ja Moskovan alueen liikenneverkko on maan tihein, ja se käsittää 11 sähköistettya rautatielinjaa, 15 valtatietä, 3 jokisatamaa ja 4 suurta lentokenttää, joista yksi on kansainvälinen. Alueen kuljetusjärjestelmään kuuluu lisäksi 5 kaasuputkiston runkolinjaa ja niitä yhdistävät kehäputket sekä 2 öljyputkea. Alue on lähes täysin tuontipolttoaineen varassa.
Tutkimus:
Moskovan alueella toimii 40 Venäjän tiedeakatemian tutkimuskeskusta, -instituuttia tai sivutoimipaikkaa, yli 70 maatalouden tutkimuslaitosta (instituutteja, koeasemia ym.) ja noin 100 eri alojen tutkimuslaitosta. Alueella on parikymmentä ns. tiedekaupunkia, jotka ovat muodostuneet suurten tutkimuslaitosten ympärille
Maatalous:
Alueen tärkeimmät maataloustuotteet ovat vihannekset, peruna ja kananmunat. Merkittävä osa tuotteista toimitetaan Moskovan kaupunkiin: vihanneksista 56%, perunasta 10% ja kananmunista 40%. Karjanhoito on heikosti kehittynyttä, minkä seurauksena lihan, makkaran ja maitotuotteiden tuotanto on vähäistä.
Paikallishallinto: Kuvernööri
Alueduuma
Murmanskin alue (Murmanskaja oblast)
on Venäjän Federaatioon kuuluva hallinnollinen alue (subjekti), joka käsittää Kuolan niemimaan, Petsamon sekä Kantalahden ja Alakurtin ympäristöineen.
Sijainti: Murmanskin alue sijaitsee 66 ja 70 leveyspiirien välissä, se rajoittuu etelässä Karjalan Tasavaltaan ja Vienanmereen, pohjoisessa Barentsinmereen, Lännessä Suomeen ja luoteessa Norjaan Paatsjokea pitkin.
Pinta-ala: 144.900 km2. Suurin leveys itä-länsisuunnassa on 550 km ja pituus etelä-pohjoissuunnassa - 400 km.
Ilmasto: Golf-virran vaikutuksesta ilmasto on suhteellisen leuto. Tammikuun keskilämpötila rannikolla on -8oC, sisämaassa -13oC. Heinäkuun keskilämpötilat ovat vastaavasti - +8oC ja +13oC. Talvella on yleensä myös jopa -40 asteen pakkaspäiviä, kun kesällä saavutetaan joskus +30 asteen lukemia. Tyypillistä on säätilan nopeat vaihtelut, suuri kosteusmäärä ja tuulet. Vuotuinen sademäärä on keskimäärin 401 mm.
Väestö: Asukkaita Murmanskin alueella on 892.500 (2002). Näiden lisäksi alueelle on sijoitettu noin 200.000 sotilasta. Asukkaista 93% asuu kaupungeissa. Ikärakenteeltaan väestö on huomattavan nuorta, keski-ikä 31 vuotta, työikäisiä väestöstä on 64% ja eläkeläisiä 9%. Väestön tiheys on 6,2 hlö/km2.
Pääkaupunki: Pääkaupunki on Murmansk (vuoteen 1917 Romanov-na-Murmane), asukkaita 336.700 (2002), perustettu 1916. Murmansk on suurin kaupunki napapiirin pohjoispuolella.
Kansallisuusrakenne: Alueen kansallisuusrakenne on seuraava:
venäläisiä - 820.000; ukrainalaisia - 80.000; valkovenäläisiä - 35.000; tataareja - 10.000; mordvalaisia - 3.800; karjalaisia - 3.500; komeja - 2.000; kolttasaamelaisia - 1.600; mareja - 750; inkeriläisiä - 700; virolaisia - 600; nenetsejä - 130; vepsiä - 130.
Historiaa: Alueen alkuperäisväestöä ovat kolttasaamelaiset, jotka harjoittivat kalastusta metsästystä ja porotaloutta. Tällä hetkellä saamelaisia on noin 1.600, joista suurin osa asuu Lovozeron kylässä. 1900-luvun alussa alueelle muutti myös poronhoitoa harjoittavia komeja ja nenetsejä. Venäläiset "pomorit" ovat asuttaneet Kuolan rannikkoa jo 1300-luvulta harjoittaen kalastusta ja turkiskauppaa. Alueen verotus- ja kauppaoikeuksista kiistelivät venäläisten kanssa Ruotsi-Suomi, Norja sekä hollantilaiset ja myöhemmin englantilaiset. Valtansa tueksi Venäjä rakennutti 1565 Kuola-vuonon suulle puulinnoituksen sekä Petsamon yläluostarin (1533), jonka suomalaiset hävittivät 1589. Kuolan niemimaa pysyi silti Venäjän valtapiirissä.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Kuolan ja ennen kaikkea Kuola-vuonon jäätymättömän sataman merkitys korostui. Alueelle ryhdyttiin rakentamaan rautatietä 1915. Vuonna 1916 Kuola-vuonon rannalle perustettiin kaupunki satamineen, joka sai nimekseen Romanov-na-Murmane (nyk. Murmansk). 1918 kaupungissa voitti vallankumous, jonka valkoiset joukot tukahduttivat. Vuosina 1918-20 kaupunki oli Entente-valtojen hallussa. Toisen maailmansodan aikana saksalaisten ei onnistunut valloittaa Murmanskia, vaan Murmansk ja Arkangeli toimivat tärkeinä sotasatamina, joiden kautta Liittoutuneiden saattueet kuljettivat avustusta Neuvostoliitolle.
Elinkeinot: Murmanskin alue on tärkeä raaka-aineiden tuottaja Venäjälle, se tuottaa 70% entisen Neuvostoliiton fosfaattiraaka-aineesta, 75% kiilteestä, yli 40% nikkelistä ja koboltista, 20% kalasta ja kalatuotteista ja 36% kvartsimaasälvästä.
Alue on voimakkaasti teollistunut. Teollisuustuotanto käsittää yli 80% alueen bruttokansantuotteesta, siitä 40% on suoranaista luonnonvarojen hyödyntämistä: vuoriteollisuus, kalastua ja kalateollisuus, metsähakkuut, joiden osuus jatkuvasti vähenee. Tuotanto on luonteeltaan siirtomaatyyppistä - alueelta toimitetaan raaka-aineita ja muita luonnonvaroja muihin osiin venäjää: kalaa ja kalatuotteita, värimetalleja (kupari, nikkeli, koboltti, alumiini, wolfram) sekä apatiitti-, nefeliini-, rauta-, lopariitti- ja vermikuliittirikastetta. Lisäksi alueella on perustuotantoa avustavaa teollisuutta - konepajateollisuutta, energiantuotantoa, laivojen kunnostukseen ja huoltoon telakkateollisuuta sekä asukkaiden perustarpeita varten elintarvike- ja kevyttä teollisuutta.
Murmansk on myös Venäjän suurimpia laivastotukikohtia
Paikallishallinto: Kuvernööri
Alueduuma
Nenetsien autonominen piirikunta (Nenetsien tasavalta) (Nenetskij avtonomnyi okrug)
Asukasluku: 41.500 (2002), väestön tiheys 0,2 hlö/km2
Pinta-ala: 176.700 km2
Pääkaupunki: Narjan-Mar (18.500 as/1999)
Sijanti: Euroopan puoleisella Pohjois-Venäjällä, Komin tasavallan pohjoispuolella ikiroudan alueella Pohjoisen jäämeren (Vienan-meri, Barentsinmeri, Karanmeri) rannalla.
Tärkein vesitie: Petshora-joki
Merisatamat: Narjan-Mar ja Amderma
Teollisuus: metsä- ja elintarviketeollisuutta
Maatalous: poronhoitoa, kalastusta, hylkeenmetsästystä, turkistarhausta
Paikallishallinto: Piirikunnan hallinnon päämies
Edustajainkokous (Sobranije deputatov)
Niznij Novgorodin alue (Nizhegorodskaja oblast)
asukasluku: 3.524.000 (1999), väestön tiheys 45,8 hlö/km2
pinta-ala: 76.900 km2
pääkaupunki: Nizhni Novgorod (vv. 1932-1991 Gorki) - 1.311.200 as/2002
hallinn.jako: 47 piiriä ja 25 kaupunkia
sijainti: Volgan keskijuoksulla, n. 450 km Moskovasta itään
tärkeimmät joet: Volga, Oka, Sura, Vetluga
teollisuus: koneenrakennusta, rautateollisuutta, kemian-, metsä-, kevyt- ja elintarviketeollisuutta
teoll.keskukset: Nizhni Novgorod, Dzerzhinsk (261.400 as/2002), Arzamas (109.500 as.)
maatalous: viljaa, sokerijuurikasta, pellavaa, sipulia, perunaa ja vihanneksia, karjan- ja siipikarjanhoitoa
Paikallishallinto: Kuvernööri
Lakiasäätävä kokous
Novgorodin alue (Novgorodskaja oblast)
asukasluku: 694.300 (2002), 69,8% väestöstä asuu kaupungeissa. Väestön tiheys 12,5 hlö/km2.
pinta-ala: 55.300 km2
pääkaupunki: Novgorod (217.200 as/2002) - eräs Venäjän vanhimpia kaupunkeja, josta ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 859. Vuonna 1998 kaupungin nimi palautettiin vanhaan historialliseen muotoonsa Velikij Novgorod.
hallinn.jako: 21 piiriä, 10 kaupunkia, 22 kaupunkityyppistä taajamaa ja 3843 maaseututaajamaa
sijainti: Itä-Euroopan tasangon luoteisosassa, Pietari-Moskova maantien ja rautatien halkaistessa alueen
tärk.vesistöt: joet: Msta, Lovat; Ilmen-järvi (Ilmajärvi)
teollisuus: koneenrakennusta, radioelektroniikkaa, kemian- ja puunjalostusteollisuutta, lasi- ja posliiniteollisuutta, kevyt- ja elintarveteollisuutta
teoll.keskukset: Veliki Novgorod, Staraja Russa, Borovitshi
maatalous: pellavaa ja karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueduuma
Novosibirskin alue (Novosibirskaja oblast)
asukasluku: 2.692.200 (2002), väestön tiheys 15,1 hlö/km2
pinta-ala: 178.200 km2
pääkaupunki: Novosibirsk (vv. 1903-1925 Novonikolajevsk) - 1.425.600 as/2002
hallinn. jako: 30 piiriä ja 14 kaupunkia
sijainti: Länsi-Siperian tasangon kaakkoisosassa, Ob- ja Irtysh-jokien välissä
tärk.vesistöt: Ob- ja Om-joet; järvet: Tshany, Sartlan, Ubinskoje, Urjum. Noin 1/3 alueen pinta-alasta on soita
teollisuus: kivihiiltä, öljyä, maakaasua, turvetta, marmoria, kalkkikiveä ja savea louhitaan, nostetaan ja porataan; koneenrakennusta, rauta- ja värimetalliteollisuutta, kemian-, kevyt-, elintarvike- ja rakennusaineteollisuutta
teollisuuskeskus: Novosibirsk
maatalous: viljaa, vihanneksia, pellavaa, auringonkukkia, karjan- ja siipikarjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueneuvosto
Omskin alue (Omskaja oblast)
asukasluku: 2.079.200 (2002), väestön tiheys 14,8 hlö/km2
pinta-ala: 139.700 km2
pääkaupunki: Omsk (1.133.900 as/2002)
hallinn.jako: 32 piiriä, 5 kaupunkia
sijainti: Länsi-Siperian tasangon eteläosassa, Irtysh-joen keskijuoksulla
tärkeimmät joet: Irtysh, Ishim, Om, Tara
teollisuus: koneenrakennusta, öljynjalostusta, kemian-, kevyt- ja elintarviketeollisuutta
teollisuuskeskus: Omsk
maatalous: viljaa, pellavaa, auringonkukkia, vihanneksia, karjanhoitoa sekä turkistarhausta ja -metsästystä
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies (kuvernööri)
Lakiasäätävän kokous
Orelin alue (Orlovskaja oblast)
asukasluku: 860.200 (2002), väestön tiheys 34,8 hlö/km2
pinta-ala: 24.700 km2
pääkaupunki: Orel (333.600 as/2002)
hallinn.jako: 19 piiriä, 7 kaupunkia
sijainti: Itä-Euroopan tasangon keskiosassa, n. 400 km Moskovasta etelään
tärkein joki: Oka
teollisuus: koneenrakennus, metalliteollisuus, kemian-, kevyt- ja elintarviketeollisuus
teoll.keskukset: Orel, Livny, Mtsensk
maatalous: viljaa, hamppua, sokerijuurikasta, karjan- ja siipikarjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Alueduuma
Orenburgin alue (Orenburgskaja oblast)
asukasluku: 2.179.500 (2002), väestön tiheys 17,5 hlö/km2
pinta-ala: 124.000 km2
pääkaupunki: Orenburg (vv. 1938-1957 Tshkalov) - 548.800 as/2002
hallinn.jako: 35 piiriä, 12 kaupunkia
sijainti: Etelä-Uralilla rajoittuen etelässä Kazakstanin Tasavaltaan
tärkein joki: Ural
teollisuus: rauta- ja värimetalliteolisuutta, koneenrakennusta, metallinjalostusta, kaasu-, kemian-, kevyt- ja elintarveteollisuutta; tuotetaan öljyä, rauta-, kupari- ja nikkelimalmeja, asbestia, ruokasuolaa
teoll.keskukset: Orenburg, Orsk (250.600 as/2002), Novotroitsk (106.200 as/2002), Mednogorsk, Buzuluk, Buguruslan, Gai
maatalous: viljan tuotantoa ja karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Lakiasäätävä kokous
Penzan alue (Penzenskaja oblast)
asukasluku: 1.452.900 (2002), väestön tiheys 33,6 hlö/km2
pinta-ala: 43.200 km2
pääkaupunki: Penza (518.200 as/2002)
hallinn.jako: 28 piiriä, 10 kaupunkia
sijainti: Volgan ylängöllä
tärkein joki: Sura
teollisuus: koneenrakennusta, kevyttä ja elintarviketeollisuutta, puunjalostusta, paperiteollisuutta, rakennusaineteollisuutta
teoll.keskukset: Penza, Kuznetsk (98.000 as/2002)
maatalous: viljaa, sokerijuurikasta, auringonkukkia, hamppua, karjanhoitoa
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Lakiasäätävä kokous
Permin alue (Permskaja oblast)
asukasluku: 2.819.400 (2002), väestön tiheys 17,5 hlö/km2
pinta-ala: 160.600 km2
pääkaupunki: Perm (vv. 1940-1957 Molotov) - 1.000.100 as/2002
hallinn.jako: 37 piiriä, 25 kaupunkia. 76% väestöstä asuu kaupungeissa
sijainti: Keski-Uralin länsirinteillä
tärkeimmät joet: Kama, Tshusovaja, Kosva, Vishera
luonnonvarat: Energiatuotannossa tärkein sija kuuluu kaasulle ja öljylle. Suurimmat öljyesiintymät sijaitsevat alueen keski- ja eteläosassa. Permin alueella on 25 % Uralin seudun kivihiiliesiintymistä. Noin 10 % Uralin seudun rautamalmiesiintymistä on Permin alueella. Värimetalleista alueelta löytyy kromia, kuparia, lyijyä, sinkkiä, tinaa, alumiinia, titaania, nikkeliä, mangaania, kultaa ja platinaa. Vishera-joen laaksosta kaivetaan timantteja. Alueen pohjoisosassa sijaitsee Verhnekamskojen natrium-, kalium- ja magnesiumkloridiesiintymä, jonka kaliumoksidivarat ovat noin 30 miljardia tonnia. Alueelta löytyy runsaasti kalkkikiveä, dolomiittiä, kipsiä, tiilisavea, hiekkaa ja soraa. Alueen pinta-alasta yli 60% on metsää ja havupuiden osuus metsistä on 70%.
teollisuus: Suurimmat teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metallurgia, kemianteollisuus, petrokemia ja metsäteollisuus. Alueella tuotetaan koneita ja laitteita kaivosteollisuuden, metallurgian sekä öljy-, hiili- ja metsäteollisuuden tarpeisiin. Alueella on myös sähköteknistä ja kaapeliteollisuutta. Kulutustavaratuotantoa edustavat mm. kodinkoneet, polkupyörät ja puhelinkoneet. Puolustusteollisuuden osuus on ollut merkittävä. Rautateollisuus on verrattain pientä. Värimetallurgian tärkeimmät tuotteet ovat titaani ja mangaani. Alueella hakattavasta raakapuusta kolmannes toimitetaan sellaisenaan alueen ulkopuolelle ja kolmannes käytetään alueen sellu- ja paperiteollisuudessa. Permin alue tuottaa 23% Venäjän sanomalehtipaperista. Alueella tuotetaan myös sahatavaraa, vaneria sekä lastu- ja kuitulevyä. Rakennusaineteollisuus tuottaa mm. sementtiä, betonielementtejä, tiiliä ja lasia. TeVaNaKe- ja elintarviketeollisuuden osuus alueen teollisuustuotannosta on n. 20%.
teoll.keskukset: Perm, Berezniki (173.500 as/2002), Solikamsk (102.800 as/2002), Tshusovoi, Krasno-kamsk, Tshaikovski
maatalous: Maatalouskäytössä on 19% alueen pinta-alasta, viljelymaana on 13 %. Alueen omavaraisuusaste lihan, maidon ja vihannesten osalta on 65-70% ja viljan osalta 40-45%.
Paikallishallinto: Kuvernööri
Lakiasäätävä kokous
Pihkovan alue (Pskovskaja oblast)
asukasluku: 760.800 (2002), väestön tiheys 13,7 hlö/km2, työelämässä mukana on 55,1 % väestöstä, jonka keski-ikä on 38,8 vuotta. 94% väestöstä on kansallisuudeltaan venäläisiä.
pinta-ala: 55.300 km2, ulottuvuus pohjoisesta etelään - 380 km ja idästä länteen - 260 km.
pääkaupunki: Pihkova (Pskov) - 202.700 as/2002, Pihkovasta on Moskovaan 689 km ja Pietariin - 280 km.
hallinn.jako: 24 piiriä, 14 kaupunkia
sijainti: Itä-Euroopan tasangolla rajoittuen lännessä Viroon ja Latviaan, etelässä Valko-Venäjään
tärk.vesistöt: Velikaja-joki, Pihkovanjärvi ja Peipsijärvi (Tshudskoje ozero)
teollisuus: koneenrakennusta, kevyt-, elintarvike- ja puunjalostusteollisuutta, turvetuotantoa
teoll.keskukset: Pihkova, Velikie Luki (105.000 as/2002)
maatalous: viljaa, pellavaa, vihanneksia, karjanhoitoa
historiaa: Ensimmäinen kirjallinen maininta Pihkovasta on Nestorin kronikassa vuodelta 903.
Paikallishallinto: Aluehallinnon päämies
Lakiasäätävä kokous
Primorjen aluepiiri (Primorskij krai)
asukasluku: 2.071.200 (2002), väestön tiheys 12,5 hlö/km2
pinta-ala: 165.900 km2
pääkaupunki: Vladivostok (591.800 as/2002)
hallinnollinen jako: 24 piiriä, 9 kaupunkia
sijainti: Venäjän kaukoidän rannikon eteläosassa Japanin meren rannalla
tärk.vesistöt: Ussuri- ja Sungatsha-joet, Hanka-järvi
teollisuus: kalanjalostusta, värimetallurgiaa, kaivosteollisuutta (hiiltä, polymetallisia malmeja), metsäteollisuutta, puunjalostusta, koneenrakennusta, metalli- ja kemianteollisuutta
teoll.keskukset: Vladivostok, Ussurijsk (157.800 as/2002), Nahodka (149.300 as/2002), Dalnegorsk, Lesozavodsk, Dalnoretshensk, Partizansk
tärk.satamat: Vladivostok, Nahodka, Vostotshnyi
maatalous: viljaa, soijaa, nautakarjanhoitoa, turkistarhausta, poronhoitoa, mehiläistarhausta
Paikallishallinto: Kuvernööri
Aluepiirin duuma